Käyttäjä2108

Jeesjee kirjoitti:

Kun isä oli selvin päin ja äiti kerrankin tyytyväinen. Isä kävi kiskalta ruususuklaa tai geishanlevyn ja syötiin se. Rahaa meillä kyllä oli, kaikkea sai mitä rahalla saa . Muuten ihan persiistä.

Ei ikinä miun isä ostanut mitään meille lapsille.Itse asiassa varasti senkin mihin käsi kerkesi. 

Äiti leipoi täytekakan kerran vuoteen. Kuorrutus oli voita ja sokeria sekä kaakaojauhetta, ei ollut vara vispikermaan. 

Isä tietty isoimman palan heti että ei vaan jää ilman. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ruokaan liittyvä. Olin tosi köyhästä alkoholistiperheestä. Rahat laitettiin viinaan eikä ruokaan.

200 g jauhelihaa tehtiin kastikkeeksi, ja siitä söi neljä ihmistä. Se paistettu jauheliha maistui ihanalta kun joskus uskalsin salaa maistaa suoraan pannulta teelusikallisen. 

Vieläkin joskus paistan pannulla jauhelihaa - ainakin puoli kiloa - ja syön sen suoraan pannulta. 

Meitä oli kymmenen saman jauhelihamäärän jakamassa. Isäntä tietty lappoi aina ensimmäisenä ja eniten. Loput rääpit jätti perheelle. Inhottava äijä. 

Vierailija kirjoitti:

-haaparannan puolelta haettu grillihampurilainen tai pizza. Pari kertaa teininä sai ja ai että oli hyvää.

-uudet lenkkarit keväällä. Tuntui aivan ihanalta saada puhtaat ja uudet kengät.

-reissu Helsinkiin junalla. Kaksi kertaa tehtiin kesälomareissu Helsinkiin ja se oli kuin ulkomaanmatka. Lokkeja, omenapuita, tori ja ratikka.

Naapurin setä jolla oli kuljetusfirma meni usein Haaparantaan ja osti BANAANEJA. En muista että koskaan sain , sain syödä peukkuleivän kun perhe söi ruokaa. Istuin kiltisti ja katsoin kun söivät, minä sen millinpaksuisen rusileivänviipaleen kanssa. Leikattu siis kuin kissankieli ,ei mitään suurta palaa. Senpä takia peukku , peukunkokoinen. 

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Muistan kuin kaipasin todella paljon kaunoluistimia. 

Jouluaatto eikä sen näköistä pakettia ollut missään. Kummisetä tuli päissään meille , kahvinruskeaksi maalatut kaunoluistimet roikkui hänen olkapäällä. Pahalla päällä kirosi ja sanoi että ei ole vaimolla vara antaa tytölle luistimia , mutta kristallit roikkuu katossa. Siihen on vara.  Nyt yksi vähempi.

Vedin alas kruunun ja onnistuin nämä luistimet hankkimaan. Vaikka olisin mieluiten hakenut kaupasta uudet. 

Kiitos Anttisetä noista luistimista, jotka olivat minulle niin rakkaat. 

Ei ollut väliä oliko uudet tai käytetyt.

Minä olin pohjois Suomen yksi lupaavia pikaluistelijoita kun olin 14 vuotta. Harmi että meihin ei panostettu yhtään. 

Milloin kaunoluistimilla on luisteltu pikamatkoja? Sekava ja epälooginen sepustus.

Kaunoluistimet jäi, pikaluistimet ostettiin. Et kai hölmönä minua pidä? 

Aivan uskotamton tämä ketju.Eikö kukaan filmintekijä innostu tekemään historiallista filmiä Suomen köyhyydestä sodan jälkeen ?