Käyttäjä2108

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, että Leningradin pajalla on uudet prujut päivitetty käyttöön! 

Minunkin iskä, Kannaksen poikii, joutui pikakomennuksella rintamalle, oli tosin jo 16 vee.  Veljistä yksi kaatui sodassa.  Tätini olivat pikkulottia ja isoja lottia ja tekivät kaikenlaista tarpeellista. Hienoja, isänmaallisia ihmisiä.  Lottatädeistäni nuorin on nyt 99 v.

Kirjoitin tämän keskustelun koska minun siskon appiukko kertoit, että hän oli yksi niistä jotka kirjasivat sotaan lähtijöitä.

Kun miehet oli loppu, joutivat alaikäiset pojat sotaan. Hänen pikkuveli oli yksi jonossa, 13 vuotta. Itku tuli kun näki pikkuveljen. Hän menehtyi sodassa. 

Suomi pyysi Ruotsilta apua .Jostakin syystä he eivät lähettäneet vaikka oli paljon vapaaehtoisia tarjolla. Tästä syystä laitettiin nuoret rintamalle. 

Nykyajan 12 vuotias pissaisi housut ja juoksisi pakoon. 

Vierailija kirjoitti:

Kun minä ja veli pääsimme papan luo. Pappa oli taitava piirtäjä ja teki meille usein kirjoja, joihin oli piirtänyt meidät seikkailemaan ties missä. Varsinkin koulukiusatulle veljelle niistä kirjoista tuli tavattoman rakkaita. Niissä hän saattoi olla astronautti, supersankari, karjapaimen, mitä vain. Ne hetket kun hän uppoutui kirjoihin, eikä ollut vaan se "läski rillipää" Veli meinasi musertua palasiksi papan menehdyttyä :(

Ja taas tuli itku! Toivottavasti veljesi elämä on ollut hyvä!

Äiti sanoi aina että ei koskaan voinut antaa lapsille mitä olisi halunnut ostaa ,kun ukko joi joka markan ja söi äidin ruoat. Taksilla ajelu oli kovasti muotia ja hävetti kun naapurit kurkistelivat verhojen takaa ja pilkkasivat meitä lapsia. Minkä sille lapsi voi tehdä?

Muistan kuinka 15 vuotiaana pesin lattian tois kiiltäväksi .Taisin vahata ja pyysin erään tosi reilun kaverin syntymäpäiväkahveille. Kakku oli pöydässä ja tais olla ensimmäiset juhlat jotka järjestin. Ei meillä liikaa voitu juhlia kun ei koskaan tiennyt milloin änkyrä isä tuli päissään huutamaan.