Käyttäjä2108

Takaraivossa tuntui päänsärky muutaman päivän kun oli nuha. Yleensä en kärsi päänsärystä.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Pirttihirmut pahimpia. Sen vauvan kautta kostetaan.

Jotkut isovanhemmat itse aiheuttavat "koston" ihan omalla käyttäytymisellään ja poissaolollaan. Ja kehtaavat vielä nimitellä pirttihirmuksi ym. Ihmiset osaavat olla todella ilkeitä, osa jopa omille lapsilleen näkemättä omaa osuutta asioissa ollenkaan. Surullista.

Valitettavasti meidän suvussa on pirttihirmuja . 

Vierailija kirjoitti:

harmittaako repsua :DDD:D:DDD

Töllö

Ördög kirjoitti:

Tässä muutamia hauskoja ja hölmöjä esimerkkejä ajalta, jolloin käännöksiä tekivät ihmiset. En kuitenkaan tiedä, ovatko ne nolompia kuin muut tämän ketjun mokat.

Fritiof Nilsson Piraten (1895-1972) kertoo kirjassaan "Bombi Bitt och jag" / "Bombi Bitt ja minä" kahden skånelaisen poikaviikarin edesottamuksista viime vuosisadan alussa. Bombi Bitt on pitäjän yleisen naisen poika, joka ei viihdy koulussa ja tekee suurin piirtein mitä tahtoo. Mutta tehtyään seurakunnalle ison palveluksen, hän saa papilta kysymymyksen mitä hän tahtoisi palkakseen. Poika vastaa rohkeasti, että hän ei mielellään menisi rippikouluun - "Jag vill gärna slippa läsa för prästen". Pappi muuttuu punaiseksi moisesta röyhkeydestä.

Mutta suomennoksessa Bombi Bitt vastaa haluavansa opiskella papiksi. Sielunpaimenen reaktiosta tulee siis täysin käsittämätön, ja sitä paitsi kertomuksesta on jo ilmennyt ettei poika juurikaan osaa lukea.

Vilhelm Mobergin (1898-1973) suurromaanissa "Utvandrarna" / "Maastamuuttajat" nuori tyttö ajattelee näkemäänsä unta. Hän on nähnyt Jumalan kurkkivan ulos taivaan ikkunasta, naamallaan "grunnrik" ilme. Kansankielinen sana tarkoittaa pohdiskelevaa, mietteliästä. Suomennoksessa Jumala näyttää upporikkaalta.

Ruotsin Agatha Christien eli Maria Langin (1914-1991) dekkarissa "Vitklädd med ljus i hår" / "Kahdeksastoista Lucia-neito" nuori trubaduuri esittää laulua kunnallisista joulukuusista - "kommunala julgranar". Suomennoksessa puhuttiin kummallisista joulukuusista.

Maj Sjöwallin (1935–2020) ja Per Wahlöön (1926–1975) romaanit komisario Martin Beckistä ja hänen työtovereistaan ovat klassikkoja, vahinko vain että nykypolvi tuntee Beckin filmeistä joilla ei ole kirjojen kanssa mitään tekemistä. Romaanissa "Den vedervärdige mannen från Säffle" / "Komisario Beck tähtäimessä" oikeusasiamies on saanut valituskirjeen poliisin pahoinpitelemältä mieheltä. Kirjeen lähettäjä ilmoittaa ammatikseen "grovarbetare", eli ruumiillisen työn tekijä, sekatyömies. Suomentaja tekee hänestä kaivostyöläisen, ruotsiksi "gruvarbetare".

Poliisijohdon kommentissa sanotaan, että valituksen tekijä on pahamaineinen, "ökänd", rettelöisijä ja juoppo.  Suomennoksessa hän on tuntematon, ruotsiksi "okänd".

Toisessa Sjöwall-Wahlöön kirjassa, "Polismördaren" / "Poliisimurha", karkeapuheinen poliisi Gunvald Larsson kommentoi pieleen mennyttä operaatiota, missä poliisikoira on raadellut syytöntä. Hän ehdottaa koiran lähettämistä poliisin päämajaan,  "kanske den biter löken av rikspolischefen". Sananmukaisesti Larsson toivoo koiran purevan poliisiylijohtajalta sipulin. Tässä "lök" on kuitenkin slangi-ilmaisu miehisestä e*l*i*m*e*s*t*ä.

Suomentaja tiesi ettei poliisipäällystössä kasva sipuleita, joten hän pisti Gunvald Larsson toivomaan että piski söisi poliisiylijohtajan.

Sjöwall-Wahlöön kirjojen suomennoksista on tullut useita painoksia, ja luullakseni nämä virheet on myöhemmin korjattu.

Itse todennut että ruotsin kieli on köyhä suomen kieleen verrattuna ja paljon sanoja, joita ei voi kääntää suomeksi tai päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Aina väitetään opiskelijoiden olevan niin kauhean köyhiä, mutta sitten heillä on kuitenkin varaa pitää autoa!

Positiivistä! Auto se miehen tiellä pitää.