Käyttäjä1849
Seuratut keskustelut
Kommentit
Olisko kellään vielä jtn kommentoitavaa? Ketään samassa tilanteessa yms.?
m85 kirjoitti:
ehkä se eiole sulle sopiva ammatti sitten, kannattaa miettiä näitä vastakohtaisia ammatteja missä saat olla omissa oloissas
Jep, mutta kun en halua koko ajan olla omissa oloissani. Tykkään myös asiakkaista ja työkavereista. 50/50 työ on parasta, mihin sisältyy omaa näpertämistä rauhassa ja asiakkaiden auttamista. Oon kuitenkin asiakaspalveluhenkinen, auttavainen ja niissä tilanteissa saan suuni auki.
Ikävä tosiasia on, että lähes jokaiseen työpaikkaan on niin paljon hakijoita, että työnantaja voi niistä valita sellaisen, joka osaakin jotain. Sun pitäisi olla poikkeuksellisen hyvä puhumaan, jotta saisit työpaikan, johon mennä vasta opettelemaan. Onko sun mahdollista hankkia osaamista jollain muulla tavalla kuin työpaikassa? Lisäopinnoilla? Vapaaehtoistyössä tai yhdistystoiminnassa? Tai voisitko hakea jotain harjoittelijan paikkaa tai mitä nämä uudet jutut - työkokeilut? - ovat? [/quote]
Oon ollut kerran työkokeilussa ja kerran palkkatuetussa työssä. Koulun kautta löytyy neljä eri harjoittelukokemusta + kolme "oikeaa" työpaikkaa (lyhyitä suhteita). Oon hakeutumassa opiskelemaan, mutta ei ole vielä napannut. Oon hyvä kirjoittamaan ja CV:ni ja hakemukseni on mielestäni oikein hyviä. Oon ollut työnhakuvalmennuskurssilla, missä noita on tehty paremmaksi. Pääsen suht. usein haastatteluihin juuri hakemukseni avulla, mutta se puhuminen ja itsensä esiin tuominen on vaikein paikka. Työkokeilupaikkoja haen tällä hetkellä taas, jotta ei tulisi liian suuria aukkoja työhistoriaan.
Vierailija kirjoitti:
Mene seuraavaan haastatteluun juovuksissa.
Pitää kokeilla..no ei, oon yrittänyt juoda energiajuomaa ja kahvia paljon ennen haastettalua, jotta olisin pirteempi ja ulospäinsuuntautuneempi, mutta ei siitä tuu mitään muuta kuin armoton vessahätä :D
Se kun olin pieni ja isäni otti haulikon ja sanoi menevänsä serkkunsa kanssa ampumaan kiekkoja. Isäni oli tätä ennen jo näyttänyt itsetuhoisia merkkejä ja vaikka olin vasta lapsi niin tiesin, että hommassa on jtn mätää. Isäni lähti ja kohta katsoin ikkunasta minne menee ja lähdin seuraamaan. Löysin isäni metsästä haulikko kourassa ja todennäköisesti pelastin hänet, koska itkin ja sanoin, että isä tule kotiin. Käveltiin yhdessä kotiin ja isäni sai apua. Tavallaan tää on mun elämäni järkyttävin, mutta myös yksi elämäni helpottavin tapahtuma, koska saatoin pelastaa isäni.