Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Seurattavat (0) Seuraajat (0)

Seuratut keskustelut

Seuratut keskustelut tulevat tähän näkyviin.

Kommentit

117/393 |
27.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

...että toi mun masennus ei oo mikään este, pikemminkin voin jopa parantua kun pääsen iloisesti vauvanvaate ostoksille ym ;)



Me molemmat tahottas tyttö. Olin vielä joku puol vuotta sitte (ennen ku vielä yritettiin) tosi jyrkkä sen suhteen, että tyttö pitää tulla ja aattelin OIKEESTI kaikkea, kuinka pettymys olis, kun tulis poika. Mä oon vähän omituinen persoona välillä... Mutta kyllä jo muutaman kuukauden oon ollut sitä mieltä, että kunhan on terve, niin ei ole mitään väliä kumpi sieltä tulee... Tyttö ois vieläkin ihanampi vaihtoehto mun mieleen, mutta oon kovasti ruvennut lämpeemään poikien vaatteille, kun näin semmosen ihanan limenvihreen bodin, jossa dinosauruksia :D Niinkin pienestä se mieli voi siis muuttua jyrkästäki huolimatta :D



Mutta tosta kunhan on terve kommentista aattelin kysästä teiltä, mitä tekisitte jos ei olis terve? Downin syndroomanhan esim voi todeta jo alkuraskaudesta niskaturvotuksen perusteella (sillon pystyy vielä keskeyttää raskauden)... Ootteko miettiny tällasia yhtään? Mielipiteitä...



Oon huono antamaan omaa mielipidettä vaikka teiltä tällasta kyselenki... :D Mä oon paljonki miettiny sitä, että mitä jos se Downin syndrooma todettas ja voisin vielä pistää kesken. Ja oon tosi kahen vaiheilla. Toisaalta eihän se sen lapsen vika ole ja kaikilla on oikeus elämään, mutta millasta elämää se on, kun on kehitysvammainen? Sitä mahdollisesti kiusattas ja ite et vois selkääs kääntää, ku et tiedä mitä se on jo ehtiny tehä. Ja siinä kohtaahan, ellet sitä johonki laitokseen/asuntolaan pistä, niin elätät ja pidät sitä lasta nurkissas niin kauan, kun se elää. Ja siinä toinen, en ikinä haluis kokee sitä, että oma lapsi kuolee ennen mua. Downin syndroomaa sairastavathan ei elä kovin vanhaksi. Vaikeita vaikeita asioita... Antakaa mulle joku hirveen fiksu mielipide, jolla omaakin kantaa venyttäs jompaan kumpaan suuntaan :D



Ja nonom, sä kun mietit tota, että haluisit tietää ne ovulaatio päivät, niin odottele nyt ainakin pari kiertoa ja katso onko tasainen vai epätasainen ja jos ei ala tärppää niin sitte vasta mietit :) Esim. mulla toimi hyvin toi clear blue ja mulla oli pieni hinta se 40e, koska mun ei tarvii niitä enää ostaa. Mulla on tasanen kierto, se tarkottaa siis sitä, että mä ovuloin samaan ajankohtaan joka kuukaus (ainakin suunnilleen), se on 12 päivää ennen menkkoja. Niin joo ja älkää uskoko netissä olevia ovulaatio laskureita, ne näyttää että ovuloisit 14 päivää ennen menkkoja. Lääkärit taas sanoo että se on 12 päivää ennen ja niin se mullakin oli :) Ja mä ku tein ton clear bluen ovulaatio testin, niin huomasin myös, että mulla edeltävänä päivänä ovulaatiosta tulee aina nännit tosi kosketusaroiksi (olin miettinytkin että mikähän siinä on, kun ei voi olla pms- oireita), joten ehkä löytyy teilläkin jokin oire, mistä aina huomaatte joka kuukausi, millon ne ovulaatiot on. Mua ainakin helpotti iiiiihan sikana siis :) Mutta kattokaa ensin onko ne kierrot tasaset, koska muuten saatte ostella niitä sitte joka kuukaus ja sillon suosittelisin vähän halvempia testejä. Siinä mun vinkki :)



Mutta haahaa, voi olla että kuvittelen taas, mutta mulla tullut tällanen vaiva eilen: mulla siis ovulaation aikaan tulee nännit kosketusherkäks ja se loppuu vasta ku menkat tulee, mutta ne on vaan nännit. Nyt mulla on molemmat tissit siis KOKO TISSIT kipeet, voiskohan olla jo jotakin raskaus oireita? Ovulaatiosta melkee viikko.... Ideoita? :)

114/393 |
25.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se oli mun mielestäni ainaki niin jännää positiivisella tavalla, kun oikeesti jätti ne ekat pillerit yhtäkkiä ottamatta. Viel tänä päivänäki välillä mietin illalla (maalis-huhtikuussa lopetin pillerit), että niin joo pitäs ottaa pilleri, kunnes muistankin että hehhe, eipäs pidäkään! :D



Meilläkin vähän, mä latelin ukolle selvät sävelet, että ei kerrota kenellekään, paitsi että mä kerron yhelle kaverilleni, se yhelle ja mun äitille kerron. Nooo... Nythän siitä sitten tietää meidän kummisedät ja -tädit ja muutama muukin kaveri.. Haha, ei sitä vaan pysty pinttaamaan tietoa, kun on niin innoissaan :) Paitsi että voin kertoa, että nyt on tuo alkuvaiheen yli-innokkuus vihdoin hälvenemässä, eikä stressiäkään tuu asiasta enään otettua. Yhtä paljon siis vauvaa halutaan, mutta överiksi vetäminen on nyt loppu :D



Sinuna ottaisin ne vauvan tarvikkeet, mullekin kelpais! Kuitenkin juuri kun ovat ilmaisia ja eipähän mene sivu suun! Lastentarvikkeet on kalliita... Ja itse olen jo monta monta kertaa meinannut mm. alennusmyynneissä sortumaan ostaa jotain ihania vauvahepeneitä, kunnes oon tullut järkiini :D



Ja siis kysymykseesi äitini reaktiosta: mulla on semmonen tilanne, että sairastan masennusta ja oon jo pari vuotta menny diagnooseilla vaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Mulla on nyt mielialalääkityskin (mieto, jota voi käyttää myös raskaana toiseen kolmannekseen asti). Ja tästä johtuen siis ensimmäinen asia mitä äitini ja psykiatrini ja lääkärini (kaikki) ovat todenneet on "Onko sun fiksua hankkia lasta, kun sulla on tuo sairaus?"... Sitä oon tässä nyt kuullu jokasen suusta ja se kyllä ärsyttää mua ja pahasti. Ymmärrän kyllä, että raskaana muutenkin mieliala heittelee ja voi tulla esim. raskauden jälkeinen masennus (todennäköisesti tulee minulle), mutta oon valmis ottamaan riskin jonkun niin ihanan asian takia! Vauva on se mitä mä oikeesti just nyt tarviin, se tuo mulle jonkun merkityksen elämään (oon ollut itsetuhonen) ja syyn oikeasti elää. Anteeks tämmönen purnaaminen täällä, mutta tiedättepähän nyt vähän tämmöstä rankempaakin ja se on kiva toisaalta täällä puhua näistä jutuista, kun voi piiloutua nimimerkin taakse... Kertokaa jos menee liian deepiksi.



Mutta tosiaan äidilleni kaiken tuon äsköisen selitettyä rupes sekin myöntymään että mun raskaus voikin olla hyvinki positiivinen ja hyvä asia (mun sairautta ja muutakin elämäntilannetta ajatellen). Ja äidille oli helppo vedota, kun mulla kuitenkin on ammatti ja työpaikka, hyvä ja iso asuntokin jossa tilaa vauvalle. Kyllä se nykyään tukee mua paljonkin, joka kuukaus kysyy, joko tärppäs? ;)



Kyllä taas vähän rupee jänskättämään, viikon päästä pitäs menkkoja rupee kuulumaan, tai siis toivottavasti ei kuulu! :D

111/393 |
25.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Me yököt tossa justiin kahviteltiin yhdessä, työkaverilla 4 lasta. Puhuttiin mun raskauden yrittämisestä ja työkaverilla oli jokseenkin hauskat ja toisaalta fiksut faktat mulle tarjottavana. Kysäs, että "kun te miehen kanssa harrastatte seksiä, haluatko sä sitä vauvaa vai miestä seksin aikana?" no minäpä vastasin, että kyllä se aika lailla vauvasta on se pakkomielle ja ajastusten kohde tässä kehkeytynyt. Duunikaveri totes, että "Kuule, se vauva tulee heti ku haluat sitä miestä, etkä vauvaa.". Tilannekomiikkaa ehkäpä, ei näin lukemana ehkä niin hauska juttu, kun mitä oli kun käytiin toi keskustelu... Pisti kyllä kieltämättä miettimään... :D Tässä teille vinkkejä haluaville kyllä mainio vinkki! ;)

110/393 |
25.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin joo ja vielä:



Meillä 2 kissaa, kun joku lemmikeistä kyseli :)



Ja mammalomasta, itse pidän loman lomana ja olen kotosalla tekemättä töitä :D Sovittiin kyllä, että jos ukko jäis loppu päästä ainakin vähäks aikaa vauvan kans kotia, niin pystyn alottaan työt hyvällä mielenrauhalla, kun tiedän että ukko kotona vauvan kanssa :)

109/393 |
25.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

APUAA, ollut koneen kanssa pienoisia teknisiä ongelmia, en siis siitä syystä ole pitkään aikaan päässyt käymään. HIRRRVEE viestivyöry täällä! :D Ihanaa! Mutta en kyllä tiedä vastaanko nyt ihan kaikkiin kysymyksiin kun oli sen verta paljon kerääntynyt :D Niin ja tervetuloa Lilja89 ja Hanzku munki puolesta :)



Mä söin Cerazetten minipillereitä semmoset 4 vuotta, siitä asti kun lopetin niin kierto ollut tasanen 28 ja kaikki ok, ei erityisemmin menkkakipuja, alavatsan särkyä jonkin verran. Halut palautu kans tosi nopeesti mulla, pillereiden aikana siis aivan haluton olin, paitsi pienessä maistissa ;) Ovulaation aikaan haluttaa ja paljon!



Taloudellinen tilanne meillä hyvä, mutta teille joilla epävakaampi, sanon että kyllä sitä Suomen sosiaaliturvalla ja erinäisillä rahoilla ihan todella pärjää tai no pärjättävä on (ei vaiskaa)! :D



Meillä mun äiti tietää, että yritetään, ei sekään aluks kovin innoissaan asiasta ollu, kun sekin aina toitottanut että ensin oma asunto ja vakituinen työsuhde ja ikää!! Mutta kyllä se nytte rupee tottumaan ajatukseen :) Muut eivät sitte noin sukulaisista kummankaan puolelta tiedä eikä saakkaan tietää vasta kun ekassa ultrassa käyty, näin päätetty. Äidille kerroin, koska haluun tukee esim keskenmeno ym tilanteessa äitiltä ja mun mielestä kivampi, että kerron asiat erikseen, enkä että "äiti olin raskaana, mutta kesken meni", se tuo mulle tietynlaista mielenrauhaakin :)



Mäkin stressasin tosiaan aivan yllin kyllin kaikesta mahollisesta raskauteen liittyvästä aluksi. Koko ajan pyöri vauva mielessä. Keskenmeno mua pelottaa ehkä eniten, kun oon nähny sellasia unia ja jotenkin vaan on vahva tunne, että tulee menemään kesken. Muista peloista oon ainakin tällä hetkellä päässyt irti, kyllä sitte varmasti tulee taas synnytyspelot ym, kun on ylipäätään aika miettiä koko synnytystä, eli kun saa sen lapsen aluille ;)



Mulla toinen paras ystäväni tällä hetkellä raskaana, rk 18+3. Siltä on ihana kysellä kaiken näköstä ;) mutta ihan kaikkea ei viitti, kun rupee sekin jo vähän kyllästymään kun aina mäkin vaan vauva sitä ja vauva tätä. Sillä siis vahinkoraskaus ja sen takia se ei ehkä asiasta itsekään vielä niin innoissaan ku mä :D



Ajokortti mulla on, mutta ei autoa vielä. Tosin syksyllä tulee autokin. Ite asun Helsingissä, joten täällä helppo liikkua myös julkisilla, mutta ite koen auton tärkeeks. Aina et välttämättä pääse ees bussiin, jos vaunupaikat täynnä. Ja lanssista sen verran, että esim synnytys jos alkaa yöllä, lanssi ei tule! Se on autolla tai taksilla mentävä... Näin ainakin Helsingissä. Tosiaan tästä mainittaen, te joilla niukempi rahatilanne, laittakaa taksirahat varmuuden vuoksi johonkin sivuun lähellä laskettua aikaa, ettette joudu kotia synnyttämään!



Mulla kanssa vähän väliä iskee semmonen ahdistus, kun aattelee kaikkea, esim kun veljeni täyttää lokakuussa 18, enkö mä pääsekkään viemään mun rakasta täysikästä veljeäni ekaa kertaa baariin dokaamaan ja vielä ku on jo muutama vuosi puhuttu siitä ja sovittu jo baari mihin mennään ja tequilat pitäs kumota... Mutta toisaalta, oon tänkin aatellut niin, että kun mun broidista siis tulee vauvan sylikummi, niin ehkä se ilahtus siitä synttärilahjasta enemmän ;) Ja voihan sinne baariin lähteä limua litkimään! (tosin itse en enää limuakaan lähde litkimään, kun raskaus jo näkyy, siihen vedän rajan...)



Foolihappoa en oo kokeillu, pistänpä korvan taakse! ;)



Ite asun ukon kanssa isossa kaksiossa kerrostalossa, ollaan aateltu että tossa asuttas, kunnes vaihetaan sitte kolmioon ku vauva sen oman huoneen vaatii (ehkä puolen vuoden ikäsenä tai jtn ollaan mietitty).. Saas nähä! :)



Ja röökistä, oon polttanu 8 vuotta ja en oo pystyny vielä lopettamaan. Vähentäny oon kyllä tosin... Ollaan sovittu, että ukon kanssa lopetetaan molemmat toistemme tuella kun se plussa sieltä räpsähtää tauluun ja hätävarana on sähkötupakkaa (nikotiinitonta) mietitty, jos tapariippuvuus vie vallan.



Sitte vielä viimeset kuulumiset, tosiaan käytin niitä Clear- bluen ovulaatio tikkuja nytte, maanantaina tuli hymynaama tauluun elikkä ovulaatio siis tiistaina. Nyt jänskäillään vielä reilu viikko ja eiku testiä tekemään! :) Kylläpä lähti taakka harteilta, kun sai tietää että ylipäätään ovuloi, ei siis ole tällä likalla lapsettomuutta havaittavissa vaikka hetken jo ressasin. Tosiaan ensimmäisen kerran gynellä (15v) sanoivat että mulla joku (en kuollaksenikaan muista mikä) vika tuolla kohdun tietämillä, että lapset tulis kuulemma tehä nuorena (+25 mulla ei välttämättä enää mitään mahkuja). Siitä on siis ressiä otettu ja toinen paha juttu oli, että mulla oli tietämättäni reilut puol vuotta klamydia (ei viittiny tää mun sen aikanen kumppani mulle vaan ilmottaa mitään klamydiastaan ku vasta tosiaan kun ehti se noin kauan jo olla, vaikka se kyllä tiesi siitä jo kaaaauan ennen)... Että kiitos miehet! Onneks ukko ei samanlainen kuspää oo... :D Niin tosiaan oli siitäkin ressi, että mitä jos se vei mun viimesetki mahkut saada vauva... No näillä näkymillä kuitenkaan onneksi ei! :)



Anteeksi pitkästä viestistä, toivottavasti jaksatte lukea! Lupaan käydä nyt aktiivisemmin kun on taas kone kunnossa! :)

Aktiivisuus

Ei tapahtumia.