Katariina76

Olipas helpottavaa huomata, että tämä " valitus" on sittenkin vaan joku " vaihe" ..ehdin jo miettiä että mitä olen tehnyt väärin tai vaivaako poikaa joku vakavampi.

Luulisin että meilläkin vähän saattaa helpottaa kun poika oppii sanomaan mitä haluaa, nyt saa selvästi raivareita sen takia kun en aina ymmärrä..

Poika aloittaa päiväkodin muutaman kuukauden päästä ja se minua vähän jännittää. Miten hän siellä selviää kovine " vaatimuksineen" kun ei saakkaan kaikkea huomiota..onko teillä viisaammilla kokemuksia miten " vaativa" lapsi on sopeutunut hoitopaikkaan, ja nimenomaan tämän ikäisenä kun tuntuu tuo äidissä riippuminenkin olevan pahimmillaan..

kiitos taas jos joku ehtii vastailemaan..

kiitti kaikille vastauksista ja onneksi Luvi olet saanut asiaasi eteenpäin. Kaikki järjestyy varmasti.



Itsestäni tuntuukin nyt ihan hullulta valittaa kun vertasin omaa tilannettani Luviin, minähän en ole lapsen kanssa yksin vaan minulla on hyvä ja huolehtiva mies, silti tuntuu että välillä seinät kaatuu niskaan tuon pojan huudon ja kiukkuamisen kanssa.

Maitoallergiaan en kyllä oikein usko koska mitään muita " oireita" hänellä ei ole ja kun se kiukkuaminenkin on poissa aina kun hän on jossain muualla kun kotona äidin kanssa:)

joka tapauksessa nyt helpottaa joksikin aikaa koska mies jää lomalle:) tai ainakin meitä on kaksi jakamassa tuota kiukkuamista:)

Joku puhui päivärytmistä. Tarkka päivärytmi meillä on ollutkin, melkein alusta saakka ja se onkin keino, jolla päivät kuluvat vaikka olisi kuinka paha kiukkupäivä..Poika nukkuu päiväunet aina samaan aikaan, joten itsekin tiedän että silloin minä saan hetken hengähtää. Myös ulkona ollaan varsinkin nyt kesällä paljon, siellä on kuitenkin vähän helpompaa..joka tapauksessa meillä on päivät aina lähes samanlaisia joten olenkin ajatellut että onko pojalla liian tylsää kun valittaa?? no, päiväkotiin meno varmasti korjaa asian jos niin on.



Ja ihan koko aikaa en millään lapsen kanssa pystykään leikkimään koska olen pitkät päivät yksin kotona, joskus viikonloppuisinkin, joten pakosti lapsi joutuu tietyt hetket päivästä olemaan yksin..ja yleensä hän valittaa ja tulee perässä sen koko ajan. Yritän kyllä aina ottaa häntä osalliseksi omiin touhuihin mutta ei hän jaksa kauaa olla kiinnostunut..



Toinen on tämä vasta äskettäin tullut ongelma ulkonaolossa: käyttäytyminen hyökkäävästi muita lapsia kohtaan. Aina jos joku lapsi tulee häntä niin lähelle että hän ylettyy, hän huitaisee kädellä kasvoille, heittää hiekalla tai lelulla, eikä kielloista ole mitään hyötyä. Toisten lasten en ole näin nähnyt tekevän, joten sekin huolestuttaa. Välillä mietin että onko pojalla joku keskittymishäriö tai jotain...



Otan vielä mielelläni vinkkejä/kokemuksia vastaan!

Sanoisin myös että ei mitään huolta!

Itsekin olin kovin huolestunut kun poika lähti ryömimään vasta 10kk ikäisenä ja nyt nousee ylös ja kävelee tukea vasten, ikää siis nyt 1v2kk. Ensi askelia ilman tukea ei ole ottanut mutta olen huomannut että hän on muutenkin " harkitsevaa" tyyppiä.

Tuolla liikkumaan lähdöllä on varmasti jotain tekemistä myös luonteen kanssa. Meidän poika on aina ollut melko ujo ja arkaileva ja luonteentaan hyvin rauhallinen. Hän miettii kovasti ja kauan ennenkun tekee mitään uutta joten luulisin että liikkeelle lähteminenkin on hänelle ollut niin suuri asia että sitä on harkittava kauan:)

Hyvä kuulla että muillakin siis on tällaista:) Olen yrittänyt myös sitä, että kun herää aamulla klo 6 niin 8 aikoihin jo lähdetään ulos ja kauppaan että ei alkaisi väsyttää. Kuitenkaan poika ei millään meinaa jaksaa lähelle puoltapäivää ja kiukkuaa sitten vaikka mitä ohjelmaa yrittäisin keksiä. Ja vaikka olen joskus onnistunut viihdyttämään 11 asti niin sittten ei kuitenkaan nuku kuin 1,5h kun päiväunille pääsee...tämäkin on selvästi liian vähän koska on väsynyt herätessään. Nousee vaan sängyn laitaa vasten seisomaan eikä millään enää suostu jatkamaan unia...

No, taidan jatkaa vielä yritystä saada nuo aamu-unet pois. Jotenkin silti tuntuu " rääkkäykseltä" valvottaa toista kun selvästi niin kovasti väsyttää..