Katariina 86
Seuratut keskustelut
Kommentit
Sukulaisia, äiti, isä, kävellään kadulla. Olin n. kolmen ikäinen. Minulle oli ilmeisesti tarkoitus ostaa uudet kengät, tai sitten katselimme kaupan valikoimaa. Olin omissa ajatuksissani, ja huomasin ihan pienille tarkoitettuja ensi-askel -kenkiä. "Vauvankenkiä", sanoin, ja kaikki aikuiset ympärilläni alkoivat nauramaan. Muistan totaali hölmistymiseni asiasta, ja setäni vaimo selitti minulle kumartuen tasolleni, etten enää voi saada vauvankenkiä, kun olen niin iso jo. Enhän minä sitä halunnutkaan, muut luulivat kai että haikailin niitä. Olin niin omissa ajatuksissani, että en ollut vain kuullut kysymystä "Minkälaiset kengät K haluaa". Huomasin vain ne pienet vauvakengät ja sanoin ääneen mitä huomasin. Jostain syystä tuo on jäänyt mieleen. En tiedä miksi.
Jotain (Feta)salaattia, suolaista(voileipäkakku/suolakalaa, leipää ja juustoa), makeaa kakkua, kanelipullia, muutamaa eri sorttia keksejä.
Ei kutsua -> Ei lahjaa.
Kutsu -> et mene paikalle (olet sopinut muuta) -> Lahja.
Onnittelut riittävät, kun jossain tapaatte.