Kakkahattutäti

Tuosta pasta blognesesta tuli mieleen kaverini kertoma kauhutarina. Hän tapaili erästä todella epästabiilia miestä (sanotaan tässä häntä vaikka Markoksi) joka kehui olevansa Michelin-tason kokki. Hän väitti olleensa töissä mm. ravintola Saslikissa, joka on hieno venäläinen ravintola täällä Helsingissä.

Mies oli sitten tullut treffi-iltana kokkaamaan ruokaa naisen luo. Ruokana oli juurikin tuo pasta bolognese, aivan surkeasti valmistettuna. Siis tyyliin vettä, ketsuppia ja perinajauhoa suoraan nesteen sekaan pannulle raakojen jauhelihojen päälle. Osa jauhelihasta oli jäänyt raa'aksi, kun mies ei tajunnut, että se olisi kannattanut paistaa ensin. Mies oli suuttunut kaikesta koko ajan ja esim. heittänyt desilitramitan roskiin!

Myöhemmin kävi ilmi, että tämä herra ei ollut kokki, eikä todellakaan ollut käynyt lähelläkään mitään Michelin-ravintolaa. Saslikissa oli joku hänen kaverinsa vissiin aikanaan ollut duunissa, mutta ei hän itse. Ilmeisesti sossu oli jossain vaiheessa yrittänyt saada häntä johonkin pakolliseen työkokeiluun suurkeittiössä, joka oli kuitenkin jäänyt kesken. Totuus valkeni pikkuhiljaa. Mies oli pahemman sortin alkoholisti, päihteiden käyttäjä, pummi ja megalomaani. Lyhyt suhde päättyi siihen, että tämä Marko hakkasi kaverini. Oli siinä Michelin-kokki kerrakseen!

Ota asia siltä kannalta, että koska ette virallisesti seurustele, voit nyppiä rusinat pullasta hyvällä omallatunnolla.

Ota suhteesta vain ne kivat asiat, jotka haluat. Sinun ei tarvitse nähdä suhteen eteen mitään vaivaa, eikä suhde velvoita sinua mihinkään. Voit myös lähteä heti, jos sinusta tuntuu siltä. Tai harrastaa seksiä ihan vapasti muiden kanssa, etkä ole tuolle miehelle tilivelvollinen mistään tekemisistäsi.

Ihan hyvä diili, oikeastaan.

Kaikilla ulkomaille muuttaneilla on yleensä sellainen kuherruskuukausi sen uuden asuinpaikkansa kanssa. Suomi on perseestä, suomalaiset kateellisia ja kusipäitä, täällä on kaikki paremmin jne.

Yleensä elämä on alussa kuin jatkuvaa lomalla oloa, bileitä ja hauskanpitoa. Joten joo, tottakai se on mukavaa.

Sitten se arki tulee vastaan. Mitä jos tulee terveysongelmia tai ulkomaalaisen puolison kanssa saadut lapset pitäisikin saada hyvään kouluun? Kaikki maksaa, terveys reistailee, elämä ei olekaan pelkkää juhlaa. Työpaikka saattaakin mennä alka, rahat alkavat loppua. Ongelmien edessä on aika yksin, kun ei ne bilekaverit oikeasti välitä. Perhe ja aidot tukiverkot puuttuvat.

Olen seurannut sivusta monen korkeasti koulutetun ulkomaille muuttoa. Yleensä aina on lähdetty isoin toivein ja torvet soiden. Yleensä on tultu nöyränä viimeistään siinä vaiheessa takaisin, kun tarvitaan terveydenhuoltoa tai lapset pitäisi saada kouluun. 

Mä voisin viihtyä tuossa suhteessa!

Hoitaahan mies muuten hommansa, osallistuu yheteiseen arkeen jne?

Voisiko hän sitten toistaiseksi jatkaa sairaslomalla oloa, ja opiskella samalla omaan tahtiin? En tiedä, miten pitkään tuota on mahdollista jatkaa, mutta jos löytyy lääkäri, joka suostuu kirjoittamaan sairaslomaa lisää, niin kyllä varmaankin?