Kakkahattutäti

Jos työ on day in, day out niin silloin joku voi tulla lyhyemmäksi aikaa. Mutta jos kyse on projektiluonteisesta työstä, jossa prosessit kestää pitkään, ei kukaan voi automaattisesti hypätä toisen saappaisiin pariksi kuukaudeksi, ja sitten pois.

Työn luonne ratkaisee. Kai siellä rekrypuolellakin edes jollakulla on aivot?

Itse tykkään pitää asiat yksinkertaisina. Olen sinkku ja uusia miehiä tavatessa olen huomannut, että yllättävän monella on eksiä tai ex- hoitoja ”kavereina”.

Usein olen huvittuneena seurannut, miten ilmiselvästi nämä daamit vihaavat toisiaan ja kyräilevät minuakin myrkyllisesti kaiken sen pintakaveruuden alla.

Lienee sanomattakin selvää, että tällaisen miehen kanssa en edes harkitse oikeaa suhdetta. P1lluni voin nuolettaa kerran, pari.

Ja ei, en jää ”kaveriksi” vaan kyllä mä siirryn sitten eteenpäin vihreämmälle laitumelle :)

Tässä unohtuu nyt iloisesti monelta, että on ihan eri asia puhua työikäisestä ihmisistä ja eläkeläisistä.

Tuliko kenellekään mieleen, että sillä sairastuneen puolisolla on yksin vastuu lapsista? Kukas ne lapset elättää?

Sitäkin olen ihmetellyt näissä kommenteissa, että eikö jokainen työikäinen ihminen lähtökohtaisesti käy töissä?

Kenellä työikäisellä on aikaa istua puolison sängyn ääressä 24/7?

Jos eläkeläisistä kyse, niin silloin eri asia toki.

Ajatelkaapa tilanne, jossa nelikymppisten pariskunnan vaimosta tulee aivovauriopotilas. Kenelle tulisi edes mieleen sanoa miehelle, että nyt tietysti irtisanoudut työstäsi ja jäät kotiin pesemään sänkyynsä p@skovan vaimosi pyllyä?

Ei kenellekään.

Tottakai se terve puoliso käy töissä, maksaa laskut ja kasvattaa lapset. Ja puoliso laitokseen, jos vaatii jatkuvaa hoitoa. Ihan selviä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Hah, hah! Entäs ne lupaukset ja vannoutumiset avusta vastoinkäymisissä? Petturin häälahja on tyhjä sana.

Meinaatko että vastaavassa tilanteessa mies jäisi kotiin hoitamaan sinua? Niinpä ja hah hah.