Kakkahattutäti

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut saman. Naisilla tuntuu olevan paljon realistisempi käsitys siitä mitä raskauteen ja lastenhoitoon kuuluu. Miehet ajattelevat että se vauva vain tupsahtaa jostain ja nukkuu yöt päivät. Sitten jonain päivänä hänestä tulee kiva 12-vuotias jonka kanssa voi leikkiä. 

No niinhän se miehen näkökulmasta meneekin. Naistenhoito on akkojen hommaa. Mies vaan jeesailee vähän.

Kyllä minäkin olisin hankkinut lapsia, jos olisin mies. Musta olisi tullut loistava faija!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko ulkomaalainen tuttusi pöyristynyt?

Varmasti oli, ulkomaalaiset naisethan eivät iän myötä rupsahda eivätkä liho. Se on tullut palstalla selväksi.

Ovat myös kaikki kauniimpia ja tyylikkäämpiä kuin suomalaiset naiset.

Itsekään en pidä suomalaisten naisten haukkumisesta, mutta onhan se totta, että meillä nykyään läski on uusi normaali. 

Ymmärrän, jos nainen lihoo vaikka 10-20 kg iän myötä ja painaa keski-iässä 70 kg. Mutta kun ei, ne painaa 100 kg ja yli.

Joku on pahasti pielessä suomalaisten ruoka- ja terveystottumuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies olisi ollut tasapäisesti yhtä paljon kotona niin meidän yhteenlasketut tulomme olisivat 20% nykyisestä... mutta niinhän se menisi tasan ja mies saisi pitää omansa.

Hienosti hoidettu, sitten vaan naurat matkalla pankkiin kun teille tulee ero!

Gimme five! :D

Ja lisäisin vielä tähän, että sen pettäneen puolison tehtävä ei ole toimia petetyn terapeuttina, eikä korjata tämän rikki mennyttä itsetuntoa. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä kommenttisi on juuri sitä, mitä aloituksessa tarkoitetaan. Että petetyksi tulemisen tunteista ei saa puhua.

Rohkeaahan se on jäädä ihmisen kanssa, joka on valehdellut ja pettänyt luottamuksen. Paljon uskaliaampaa, kuin jatkaa yksin. Ei se ole mukavuudenhalua, että on valmis joka päivä kohtaamaan ne pettymyksen tunteet ja nousemaan siitä huolimatta! Päinvastoin osoittaa melkoista vahvuutta, jos on valmis selvittelemään kipeät asiat läpi puolison kanssa ja yrittää ymmärtää. Elämässä vaikeinta on yrittää ymmärtää.

jos pettämisestä ei pääse yli, vaan on tarve joka päivä "kohdata pettymyksen tunteet" niin mitä järkeä tuollaisessa suhteessa on?

Jos pettäjän kanssa päättää jäädä yhteen, asia on käsiteltävä ja sitten siirryttävä eteenpäin. Ei sitä pettänyttä osapuolta voi rankaista millään vellomisella ja vollottamisella vuosikausia yhden pettämisen takia.

Ne hankalat tunteet käsitellään terapiassa, ei niitä puolison niskaan voi kaataa. Haiskahtaa kostolta vähän liikaa. 

Itse en jäisi tuollaiseen asetelemaan, ei kuulosta terveeltä.