Kakkahattutäti

Vierailija kirjoitti:

Koen, että ennen vanhaan moni asia oli paremmin. Esimerkiksi avioliitto oli todennäköisesti elinikäinen.

Oli itsestään selvää, että vaikka toinen sairastuu, oltiin silti aviossa.

En pidä tästä ajasta, jolloin jokainen tavoittelee lähinnä vain omaa onneaan "ainutkertaisessa" elämässään.

Tästä itsekkyyden maailmasta ei seuraa mitään hyvää. Mikä tämän lopulta lopettaa. Ehkä sota. Meidät itsekkäät vallataan, kun kukaan ei uhraudu sotimaan vastaan, ettei oma ainutkertainen elämä vaarannu.

Sitten meidät laitetaan ruotuun. Toisen vallan alla. (kumma olisikin, jollei kohta sotaa tännekin tulisi. Sitähän sanotaan, että jokainen sukupolvi kokee sodan)

Meinaat, että ennenwanhaan naiset jäivät hoitamaan niitä ilkeäksi muuttuneita sairaita ukkojaan? Toisinpäin se ei ole koskaan toiminut. Kyllä sairaan ja raihnaisen akan tilalle on aina otettu heti uusi, jos vain tulijoita on ollut entisen tilalle.

Miehille nämä ovat aina olleet ihan vaan pragmaattisia asioita, ei mitään henkilökohtaista.

Nainen toimisi viisaasti, jos päästäisi sen miehen menemään ja hän voisi löytää ihan kunnon naisen itselleen. Tässä ei nyt tarpeet kohtaa.

On hyvä olla rehellinen itselleen ja toiselle.

Hyvä pointti tosiaan tuo, että millä rahalla tämä kaikki kustannetaan? Tuskin noista ihmisistä kukaan on koskaan todella esim. käynyt töissä tai pystynyt opiskelemaan. Tai ehkä nuorena on ollut asiat paremmin, ja ollut hyvä sairausvakuutus?

Myöhemmin koulussa: silakkapihvit. Meillä oli aina ruokailuvalvojana joku opettaja, jonka velvollisuus oli valvoa, ettei ruokaa heitetä roskiin. Jotkut olivat tässä tiukempia kuin toiset.

Eräs opettaja oli 9-lapsisen perheen isä, sattumoisin mormoni. Heidän perheensä ilmeisesti sai henkilökunta-alella koulusta ruokaa, sillä usein iltpäivisin näimme isän kantamassa foliovuokia koulun ruokalasta autoonsa. Varmaan hänellä oli joku pakkomielle siitä, että ruokaa ei saa heittää yhtään pois, jos omalla perheellä oli tiukkaa.

Ne silakkapihvit... itse skippasin koko ruokailun niinä päivinä, kun niitä oli tarjolla. Silakan haju oksettaa vieläkin. Tämä kyseinen miesope oli todella tiukka ruokahävikin kanssa. Eräs poika oli kuorinut silakkapihveistä nahat irti, ja syönyt vain lihat. Opettaja palautti hänet pöytään syömään ne kylmettyneet silakannahat! Poika kuulemma oksensi lautaselleen...

Lastentarhassa 80-luvulla syötiin ensin hernekeitto muovilautaselta, sitten siihen samalle likaiselle lautaselle mätettiin pari lusikallista porkkanaraastetta joka piti syödä.

Kaikki ruokalatyyppinen ruoka oli pitkään ihan totaalinen turn-off tällaisten kokemusten takia.

Miksi, oi miksi hyvistä raaka-aineista ei osata tehdä hyvää ruokaa, vaan tehdään tahallaan pahaa? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.