Kakkahattutäti
Seuratut keskustelut
Kommentit
Eläviä hiiriä
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Omalla terapeutillani on jokin pakkomielle saada minut olemaan joku äiti sisäiselle lapselleni ja jotenkin kehollisesti elää se.
En tajua yhtään, mitä hän hakee. Tietenkin olen luetellut hänelle, mitä olisin lapsena välttämättä tarvinnut, jotta olemiseni olisi ollut siedettävää.
Tämä ei kuitenkaan terapeutille riitä. Toisaalta hän on joskus huomauttanut, että minulla on uhri-identiteetti. Sen takia en lähde kieriskelemään missään itsesäälissä ja mielestäni olen ennemminkin sotilas kuin mikään uhri - ja uhrina oleminen on häpeällistä.
Olen aina ollut hyvin itsenäinen ja terapeutti on ihmetellyt tätä, kun kuulemma muut hänen potilaansa/ asiakkaansa ovat masentuneita.
Hirveän vaikea saada käsitystä, mitä hän minulta oikeastaan odottaa.
Tässä näkyy mielenkiintoinen asetelma.
Sinä pohdit, mitä terapeutti odottaa sinulta, sen sijaan, että miettisit, mitä itse haluat ja tarvitset.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Voi mopo-Eemiä. Ihan itku tulee alasilmään puolestaan.
Minullakin lurahti vähän housuun
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Demari järkiinsä? Älä nyt unta näe.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Ajatelkaa jos 10 vuotta sitten joku olisi kirjoittanut tuollaisen lehtijutun, mikä hirveä parku siitä olisi syntynyt!
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua