Kakkahattutäti

Miksi huonoa työntekijää ei saisi irtisanoa?

Tero tietysti itsensä mielestä on ihan korvaamaton firmalle.... muut voi olla toista mieltä.

Vierailija kirjoitti:

No ei ole kadonneet naiset ainakaan mun mielestäni. Olen akateeminen ja sympaattinen ihminen. Minulla on ainakin kymmenen enemmän tai vähemmän sinkkua naistuttavaa. Tapailen heitä tämän tästä, mutta olen tehnyt selväksi etten ryhdy pitempiaikaiseen suhteeseen. En oikeastaan tarvitse kotiini ketään naista hääräilemään ja pomottamaan. Naisilla tuntuu olevan se ongelma että kunnollista tai riittävän tasokasta miestä ei vaan löydy. Toisaalta käy sääliksi näitä pikku yksiöissään asuvia keski-ikäisiä koulutettuja naisia, jotka hakevat elämän sisältöä mitä moninaisemmista harrastuksista. 

Mielestäni olet tehnyt ihan fiksun ratkaisun. Ei parisuhteessa ole pakko olla, jos aidosti ei vaan huvita.

Ajattelen naisena ihan samalla tavalla kuin sinä. Tapailen, mutta en sitoudu.

Mitään reppanamiehiä en kyllä tapaile, siinä mielessä ollaan kai erilaisia.

Aika harva keski-ikäinen edes haluaa mitään vakiintunutta suhdetta. Lapset on tehty jo ja se puoli elämästä nähty. Ei ole tarvetta enää toistaa samaa.

Vierailija kirjoitti:

Kysehän oli naisten seurusteluhistoriasta, joka alkaa opiskeluaikoina ja jolloin ne katkeroitumiset ja ekat pitkät parisuhteet muodostuu.

Lue aloitusviesti uudelleen.

Eli keski-ikäisistä naisista oli kyse.

Eli siitä, millaista parinmuodostus on 40-50 -vuotiailla.

Nyt ei puhuttu sinun yläastetraumoista.

Vierailija kirjoitti:

Tuli vaan mieleen, että onko parisuhde ja miehen ”saaminen” alunperin eli nuorena monelle naiselle semmoinen statukseen perustuva pakkomielle, niin sitten se todellisuus iskeekin pettymyksen lailla kasvoille?

Eli ei naida sielunkumppania, vaan hankitaan joku äijä statuksen vuoksi siihen että voi sitten tyttöjen illoissa puhua ”mun miehestä” ja on se parisuhteessa olevan naisen status?

N27, ikisinkku

Asia on juuri näin. Ainoastaan hyvin fiksut naiset väistävät tämän miinan.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen pakotettu elämän rakentaminen? Että pitäs olla puoliso, lapsia ja omistusasunto? Olen saman ikäinen enkä koskaan ole tuntenut painetta moisiin.

Onnellinen sinä. Moni ei ole ollut yhtä onnekas.

Ihmiset tekevät paljon juttuja, koska luulevat, että niin kuuluu tehdä. Halutaan ne lapset ja talot ja muut vastuut, ja sitten ollaan kusessa niiden kanssa.

Itse olen myös ollut siinä mielessä onnekas, että tajusin jo nuorena, että perheen perustaminen ei ole minua varten. Tulee liian kalliiksi. En halua jäädä kotiin ja menettää palkkatuloja.

Jäi sitten muksut tekemättä ja mies hommaamatta. Rahaakin on tullut.

Tuntuu tosi hyvältä, enkä vaihtaisi mitään.

Säälin perheenäitejä, joita miehet eivät arvosta yhtään. Usein miehet eivät edes olisi halunneet lapsia, mutta naisen oli pakko saada. Ja mitä se sitten on? Kauhea raataminen ja haukut päälle. Sitten jäät eronneeksi köyhäksi yyhooksi. Ei houkuta yhtään.