kahdenäiti

Laita itsellesi peti lapsen huoneeseen ja menkää yhdessä nukkumaan. Lapsen on helpompi rauhoittua, kun vanhempikin nukkuu, eikä niin paljon tarvitse miettiä, mitä muut tekee vielä valvoessaan. Jos olet hereillä lapsen nukahdettua, voit hiipiä viettämään parisuhdeaikaa. Jos nukahdat, saat hyvät yöunet. Näin itse toimin vähäunisten lasten kanssa. Ja luovu myös siitä ajatuksesta, että sulle kuuluisi jotain omaa aikaa illalla lapsen nukahdettua - ei se aina niin mene. Monesti vanhemmat valvoo ja tinkii yöunistaan tuon takia, mutta mitä isompi lapsi, sitä epärealistisempi ajatus.

hei nuoret!

itse san esikoisen 20-vuotiaana kesken yliopisto-opintojen ja mieheni oli myös opiskelija. Pelkällä opintorahalla talous olisi ollut liian tiukka, mutta onneksi mies sai osa-aikatyön omalta alaltaan ennen lapsen syntymää. Pikkulapsiaikana panostettiin miehen opiskeluun ja elantoon, joten hän ei juurikaan kotona ollut. Saimme putkeen toisenkin lapsen ja olin kotona yhteensä 3,5 vuotta opiskellen silloin, kun mies pystyi olemaan kotona. Mies valmistui ja jatkoi samassa työpaikassa. Minä jatkoin täysipäiväistä opiskelua, kun lapset lähtivät hoitoon. Talous ja parisuhde olivat tiukilla, mutta silti kaikki meni lopulta hyvin.

Täällä vanhempi kuumeilija (n. 35 v). Entisestään kaksi lasta - nykyisellään murrosikäisiä. Ystävät ympärillä saa vauvoja ja se tarttuu :) Toisaalta itseäkin mietityttää, jaksanko ottaa vastaan 9kk pahoinvoinnin selkäkipuineen, uuden synnytyksen, sen huolen joka pikkulapsivaiheeseen sisältyy ja sitovuuden 100% ensimmäiset neljä vuotta ja sitten suurimman osan aikaa loput 14. Entäpä talous - tulot laskee aika paljon ja nelikymppisenä voi olla vaikea löytää töitä (olen määräaikaisia työsopimuksia tehnyt kohta kymmenen vuotta). Tunne kuitenkin on, että vielä haaveilen kolmannesta lapsesta. Mies ei osaa sanoa omaa kantaansa ainakaan vielä - jos koskaan. Todella piinaavaa!

23 h ensimmäinen, 5 h toinen.

alatie.

eka syntyi imukupilla, joten episiotomia. Toinen normaalisti ja repesin.

en tuntenut tikkien laittoa. Olin niin helpottunut.

kivuliainta olivat supistukset synnytyksen loppuvaiheilla (ensimmäisessä viimeiset 8 tuntia, toisessa viimeiset 2 tuntia. Tosi vauvan tulo kohdunkaulakanavan läpi oli myös kivuliasta, mutta lyhytaikaista.

kivunlievityksenä ekassa epiduraali (ei auttanut), toisessa kohdun kaulakanavan puudutus. Jälkimmäinen oli mulle parempi. Lisäksi kipupiikkejä ja ilokaasua, joiden vaikutus oli vähäinen.

vinkkejä: Älä murehdi etukäteen. Jokaisella omanlainen kokemus. Yritä olla luottavainen, äläkä luovuta, vaikka synnytyksessä se vaihe tuli ainakin itselle vastaan, kun ei enää jaksaisi eikä pystyisi. Kyllä ne voimat löytyy (tai sitten imukuppi).

Hei!

Endometrioosidiagnoosi vahvistetaan usein tähystysleikkauksella. Itseltäni todettiin (19-vuotiaana) taaksepäin kallistunut kohtu ja sen takia varauduttiin isompaankin leikkaukseen. Onneksi kohtua eikä muitakaan elimiä ei tarvinnut poistaa, vaan kiinnikkeet saatiin leikattua pois. Munanjohtimessa oli kiinnikkeitä, mutta muuten vaikutti kaikki toimivalta. Sain leikkauksen jälkeen 3,kk hormonikuurin (keinotekoiset vaihdevuodet), jonka jälkeen ei aloitettu ehkäisyä. Tulin raskaaksi toisesta kierrosta ja lapsi syntyi täysiaikaisena ja terveenä.

Omasta kokemuksestani voin siis suositella tällaista hoitoyhdistelmää. Itselläni munasarjat ovat vahingoittumattomat. Raskauden jälkeen parhaaksi hoidoksi on osoittautunut hormonikierukka.