Kaffebulla

Juokse ja lujaa! Toi mies on todella creepy, vaativa ja kontrolloiva. Huomaatko, että hän nyt jo groomaa sinua siihen, että kaikki pitää ottaa vastaan mitä tulee, muuten et mukamas ota hänen tunteita huomioon todella manipuloiva tyyppi! 

Olen itse lapseton, mutta en voisi kuvitellakaan, että suhteessa suljettaisiin jotenkin toisen läheiset ulos ja ei tavattaisi heitä. Pitkässä suhteessa joudut olemaan osa toisen elämää ja siinä tulee myös ne läheiset mukana. Lapset ja vanhemmat.

Kumppanin lapset on aina mukana kuvioissa, myös aikuisena, ja sitten tulee lapsenlapsia. Jos elämä oikeasti jaetaan, niin siinä tulee mukana myös toisen perhe. Muuten kyse on vain deittailusta tai kevytsuhteesta, ei oikeasta parisuhteesta. Miten voisi muka asua yhdessä näkemättä toisen lapsia? Eivätkö he saa tulla kylään aikuisenakaan? 

Nuorena ajattelin ehkä itsekin eri tavalla. Ihan pikkulapsivaiheessa olevaa isämiestä en edelleenkään neuvoiksi ketään tapailemaan, siinä on liikaa liikkuvia osia.

Nyt olen tosi onnellinen, että olen päässyt tutustumaan mieheni lapsiin ja saanut heidän kauttaan kokonaan uuden perheen, johon kuulua. Kaikki ei ehkä osaisi tällaista arvostaa, mutta minulle perhe on tosi tärkeä asia.

Vierailija kirjoitti:

Toimisit sisaresi edunvalvojana. Olisit mukana hänen elämässään ja katsoisit, että hänellä on aina hyvä olla. Ajaisit hänen etuaan ja palavereissa ym. pitäisit hänen puoliaan. 

Tämä kuulostaa järkevältä. Terve sisko on edunvalvoja, mutta ei omaishoitaja. Tapaamisia voi olla jne. mutta ei tietenkään mitään yhdessä asumista. Vammainen sisko pärjää laitoksesta hyvin, niitäkin on erilaisia ja varmasti sopiva paikka löytyy. 

Ilman muuta laitos on oikea paikka. On myös itsenäisen asumisen yksiköitä, joissa saa tukea. Nuori pääsee itsenäistymään ja oppii omatoimisemmaksi. Vanhempasi tekevät karhunpalveluksen siskollesi pitämällä hänet kotona. Sinun ei tietenkään tarvitse olla tukena millään tavalla, tuo on vanhempiesi ongelma jonka ovat itse luoneet.

Eikös tuo ole keijunmekko