Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ollut silmiä avaava keskustelu. Tapailin taannoin miestä, joka piti itseään moraaliltaan muita ylempänä. Pintapuolisesti hän olikin hyväkäytöksinen, kohtelias ja huomioonottava. Ongelmat alkoivat, kun kiukustumiseni hänelle teki ilmeisesti särön herra täydellisen minäkuvaan.

Olimme sopineet, että hän menee perjantai-iltana kotiini ennen minua ja laittaa saunan päälle, niin että voin mennä sinne kerrankin suoraan urheiluvuoroni jälkeen. Kun laitoin vuoron päätyttyä hallilta viestin, kävi ilmi että mies oli vielä töissä (perjantai-iltana ilman erityistä syytä....). Lopputulos: kotiin tullessani sauna oli kylmänä, nainen nälkäisenä ja kuumana - eikä hyvällä tavalla.

Mies ratkaisi asian päättämällä, että minä ylireagoin. Nälkäni hän ohitti tekemällä pyytämättä kaksi voileipää ennen saunan lämpiämistä. Ottamatta huomioon, että voin helposti pahoin saunassa, jos olen syönyt juuri sitä. En silti kehdannut jättää leipiä syömättä, vaikka ne eivät olleet edes mieluisia. Joten jostain syystä sitten mussutin leivät hikiset vaatteet päällä ja voin myöhemmin pahoin saunassa. Mies oli kauhean tyytyväinen, että huomaatko nyt, turhaan meuhasit.

Itse unohdin asian melkein saman tien. Myöhemmin samana viikonloppuna mies ilmoitti kuitenkin täysin puskista, että hänen tunteensa olivat lakastuneet. En osannut yhdistää tapahtunutta, mutta myöhemmin vertailimme kokemuksia ystäväni kanssa, joka oli myös suuttunut vastaavasta syystä tapailun alkuvaiheessa. Seurauksena myös hänellä oli yhtäkkinen tunneyhteyden täydellinen katkeaminen.

Epäilen vahvasti, että näillä ihmisillä on pakko nähdä itsensä ja toimintansa virheettöminä. Kaikki, mikä muusta kertoo, voidaan pistää joko vastapuolen piikkiin, tai sitten asiaa kompensoidaan aivan kohtuuttomalla raivolla ja yleensä tilannetta pahentaen (tapaus hiivanhakumatka). Toisen osapuolen kuuntelu ja kompromissin hakeminen on mahdotonta, kun tärkein tavoite on välttää virheitä ja olla kaikin tavoin täydellinen.

On surullista, että niin moni kokee että ollakseen hyvä ihminen täytyy olla virheetön. Epäonnistumiset kuuluvat elämään, ja toisinaan se toinenkin osapuoli vetää kiepit turhasta. Jos ei pysty pyytämään ja antamaan anteeksi sekä itselleen että toiselle, käy elämä pidemmän päälle valtavan raskaaksi.

Ymmärrän tilanteen sinun näkökulmastasi, mutta toisaalta ymmärrän myös miestä.

Mielestäni normaalilla itsehillinnällä varustettu ihminen ei saa kilareita siitä, että toinen ei ole laittanut saunaa päälle ja ruokaa valmiiksi.

”Sori, töissä meni myöhään” riittää kyllä.

Jos joku mies kohtelisi minua noin, poistuisin paikalta, enkä jäisi siihen mitään voileipiä enää tekemään.

Sori, mutta ei tuo ihan normaalia ole tapailun alkuvaiheessa, että toiselta palaa käämit tuollaisen asian vuoksi.

Olet ihan aikuinen kuitenkin ja osaat hankkia itsellesi ruokaa suuhun ja laittaa saunan päälle. Ei ole toisen vastuulla. Komentelu on aika ikävä piirre ihmisessä.

Mitä jo poistuneita meikkimerkkejä muistatte? Itse käytin paljon Arcancilin tuotteita (ripsarit ja eyeliner) sekä Gemeyn tuotteita (muuttui Maybellineksi vuosituhannen vaihteessa).

Sitten oli esim. Pierre Robert, Harriet Hubbard, Lancaster (oli kalliimpi rouvien merkki), Revlon...

Malta nyt. Jos se ukko päästää kylmän pierun ja teille kilahtaa perintörahat tilille!

Hirveitä nuo kuvat. Tuoksut kiinnostavat kyllä. Ehkäpä innostun vielä joskus tilaamaan!

Minä pelkäsin kovasti haita.