Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

Mä taasen mietin neljän lapsen äitinä, että mistä ihmeestä lapsettomat ihmiset repii elämäntarkoituksensa?

Itse koen, että minkäänlainen harrastus tai työ ei voi olla parempaa kuin omiin lapsiin rehnyt panostukset. Koen, että kotona lapsille ruoanlaittaminen on merkityksellisempää kuin Grand Canyonin yllä helikopterillä lentely.

Olen itse korkeakoulutettu, olen töissä, on ollut harrastuksia ja matkustelua ja ystävien kanssa illanviettoja.

Jos mun pitäis valita, olisinko lapseton korkeakoulutettu kova uranainen, jonka illat täyttäisivät hienostuneet illalliset maailman katoilla vaiko matalasti koulutettu viiden lapsen mamma takahikiällä, niin valitsisin jälkimmäisen.

Ihanaa kuulla vaihteeksi tällaistakin!

Olen itse lapseton, mutta minusta on loukkaavaa lapsia kohtaan valittaa elämän kamaluutta, kun lapsia tuli hankittua. Ihan liikaa nykyään on vallalla tällainen uhrimentaliteetti.

Älkää hyvät ihmiset hankkiko niitä lapsia, jos ette pikkulapsiarkea kestä. Se on mitä se on. Valintoja valintoja.

Totta kai lapsi muuttaa elämää ja varsinkin naiselle se tarkoittaa omista jutuista luopumista. Kuulostaa, että Ap haluaa syödä kakun ja pitää sen. Molempia ei voi saada.

Et taida itsekään enää olla nuoruutesi kukoistuksessa. Onko tukkaa vielä päässä?

Onko täällä Bronxissa käyneitä? Itse melkein asuin siellä.

Toi on kyllä ihan huippu. Jotain siinä lauletaan siitä takatukasta. Miehen kanssa aina nauretaan tälle.