Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Googlettakaa unikoulu!

Lapselta voi myös vaatia asioita. Ei vanhemmuus ole sitä, että tanssitaan lapsen pillin mukaan kaikessa ja itse ollaan aivan lopussa.

Ei ennen toimittu näin, vaan lapset pistettiin nukkumaan eikä vanhempia saanut yöllä häiritä. Tottakai lapset tulevat sänkyyn jos annetaan. Ihan sama kuin koirien kanssa.

Yksi kokenut neuvolan Th sanoi mulle kerran, että lasten kanssa pärjäävät parhaiten äidit, joilla on koiria. Samat periaatteet pätevät lapsiin ja koiriin.

Kaikki sinun vinkkisi tässä ja aiemmassa viestissä ovat ns. perseestä. Ne ovat vanhentuneita ja perustuvat virhekäsityksiin lasten ja vauvojen kehityksestä, jotka nykytutkimus ja -lääketiede on kumonnut. Aiemmin ei ollut esim lasten aivojen, unen ja tunne-elämän kehityksestä tietoa, vaan mutuiltiin menemään ja kuuluisimmat "opit" tulevat 1800-luvulta, (lapsettomilta) miestutkijoilta tai -lääkäreiltä.

Nykyään on synnärillä kätilöt, neuvolaterkkarit, imetysohjaajat, Imetyksen Tuki ry, allergioihin ja refluksiin perehtyneet lastenlääkärit jne, jotka kaikki voivat auttaa uupuneita vanhempia muuten kuin tuollaisella äitejä syyllistävällä käskytysmallilla. Lapsen huudon hiljentäminen vain hiljentää sen huudon, ei ratkaise alla olevaa ongelmaa heräilyyn. Ja samalla vauva/lapsi oppii, että aikuiset eivät välitä vaikka itkisi. Ehkä se on sinun mielestäsi hyödyllinen oppi?

Ennen lapsia myös lyötiin ja jätettiin heitteille, että oppivat olemaan, ja aikuiset saivat olla rauhassa.

Ja "kasvatatko" koiriakin samalla tavalla kuin nyt on ollut uutisissa? Kyllähän piikkipanta on ihan ok?  

En ole ehdottanut mitään tuollaista. Mitä ihmettä oikein höpötät?

Jos lapsen unirytmi on herkkä häiriintymään, lapsen unirytmiä pitää tukea. Se ei onnistu siten, että pompitaan koko perhe lapsen tahdissa yötä päivää.

Noita asiantuntijoita nimenomaan tarvitaan nykyään siksi kun vanhemmilla on aivan hämärtynyt se, miten lapsen kanssa ollaan. Ihan normaali perusjärki kuten säännöllinen päivärytmi ja nukkuma-ajat ovat kadoksissa monissa perheissä. Tässä on lopputulos sitten. Lapsi pyörittää koko perhettä.

No, omia valintoja. Valvokaa sitten. Terkuin entinen neuvolan Th ja satoja tällaisia perheitä ollut asiakkaana.

Vierailija kirjoitti:

Eihän lapsi säätele, vaan exän työvuorot. Jos ap:n mies oikeasti haluaisi kunnon suhteen naisystävän niin silloin tehdään lapsen tapaamisista sopimukset eikä hypätä exän elämän mukaan. Niin se vain on.

Juuri näin.

Mies on valinnut alistua tähän kuvioon. Jostain syystä tämä kuvio sopii hänelle.

Joudut Ap nyt myöntymään siihen, että et ole ehkä miehelle ihan niin tärkeä mitä hän uskottelee.

Toimi niin, että jos sovitut jutut peruuntuvat, niin sitten teet jotain ihan muuta joko itsekseen tai ystäviesi kanssa. Eli jos teidän yhteiset menot peruuntuu, se on sitten voi voi.

Älä jousta liikaa äläkä tarjoa vaihtoehtoisia aikoja, milloin voisitte nähdä. Muuten totutat miehen siihen, että joustat aina. Älä ole sätkynukke.

Jos mies halua yhteistä aikaa kanssasi, hän saa järjestää sitä ja pitää sovituista asioista kiinni. Jos sitä yhteistä aikaa ei sitten järjesty, niin se on miehen menetys sitten. Et ala siitä kiukuttelemaan, mutta et myöskään ehdota muuta aikaa. Anna miehen ehdottaa.

Ehkä tapaatte sitten vain harvakseltaan ja ehkä tämä sopiikin miehelle hyvin. Ehkä hän ei halua viettää enempää aikaa kanssasi. Tämäkin kannattaa ottaa huomioon, että hänelle tämä järjestely sopii hyvin.

Omalla toiminnallaan hän näyttää, mitä valitsee; ei puheilla.

Googlettakaa unikoulu!

Lapselta voi myös vaatia asioita. Ei vanhemmuus ole sitä, että tanssitaan lapsen pillin mukaan kaikessa ja itse ollaan aivan lopussa.

Ei ennen toimittu näin, vaan lapset pistettiin nukkumaan eikä vanhempia saanut yöllä häiritä. Tottakai lapset tulevat sänkyyn jos annetaan. Ihan sama kuin koirien kanssa.

Yksi kokenut neuvolan Th sanoi mulle kerran, että lasten kanssa pärjäävät parhaiten äidit, joilla on koiria. Samat periaatteet pätevät lapsiin ja koiriin.

Kannattaa tehdä se unikoulu vauvalla ennen kuin ollaan tällaisissa tilanteissa. Ei mitään perhepetejä, älkää toteuttaako lasta siihen että palvelu pelaa 24h vuorokaudessa.

Usein kyseessä on se, että lapsi on totutettu heräilyyn. Lapsen sänky kannattaa sietää pois vanhempien makuuhuoneesta niin aikaisin kuin vain mahdollista. Yleensä tämä riittää rauhoittamaan yöt.

Kaksivuotias ei herätessään tarvitse mitään lohdutusta ja heijaamista mutta toki oppii sitä odottamaan, kun sitä tarjotaan.

Lapsi kannattaa myös nukuttaa päiväunille rattaisiin ja pitää kiinni siitä, että päiväunet nukutaan yhdessä pidemmässä pätkässä eikä pitkin päivää 10 min. torkahtelua.

Vierailija kirjoitti:

Välillä olen käynyt jossain yksin mutta miehen mielestä olen itsekäs jos reissaan vain yksin, hänen mielestä perheenä pitää jakaa haasteet yhdessä eikä niin että toinen elää eri elämää kuin toinen. Ap

Ettehän te ole perhe.