Kaaoksen Kuningatar

Vapun odotusta myös täältä... Vähän jännittää miten tuo vappu tuosta muotoutuu kun ystäväpiirillä näyttää olevan mielessä varsin perinteinen opiskelija-vappu... hmm itse en ihan samaan toimintaan taida kyetä tai jaksaa...



Tänään kuulin sitten sen maailman ihanimman äänen... Oli eka lääkärillä käynti ja jopa lääkäri itse yllättyi kuinka helposti ja voimakkaasti ne sydän äänet kuuluivat... heitti jopa villin veikkauksen että voipi olla useamman päivän pidemmällä kuin mitä laskelmat sanoo, vaikkakin ultrassahan sen sitten vasta varsinaisesti näkee....



vaikka kuinka oli tutut ja sukulaiset varoitelleet että se on ihan uskomaton tunne kun ne sydänäänet kuulee, en ollut miteknään osannut valmistautua siihen kuinka voimakkaasti se vaikutti, varsinkin kun oli koko ajan valmistautunut siihen että ei ne äänet vielä kuulu (varsinkin kun se lääkäri sani ku otti vehkeet esille että on hyvin todennäköistä että ne eivät vielä kuulu)... tietysti olin jo sielä lääkärin huoneessa kuin niegaran putous... ja sen jälkeen pitkän aikaan valui kyyleleet kaulalla asti...



Pahoinvointia on edelleen ilmassa mutta mieltä sentään piristää noi ihanat ilmat



Ihanaa kun on kevät



Xarda ja mini 9+2

musta on tullut päsiäisen aikana oikea pävätirsojen mestari. vaikka kuinka ollaan kierrelty sukulaisia ja tuttavia koko pääsiäisen aika niin misssä vaan ja milloin vaan mä olen onnistunut nukahatamaan milloin nojatuoliin milloin sohvalle.. muutaman kerran jopa ihan sänkyynkin. kauhulla oottelen tloppu viikkoa kun ei olekkaan mahdollisuutta nukkun niitä päiväunia.



huonovointisuudesta kärsin edelleen.. en kyllä edelleekän oksenna, mutta jo pelkästään käveleminen aiheuttaa sen että joutuu oikein keskittymäään ettei ala kakomaan.



Me ollaan jo sukulaisille ja muutamalle epäilevälle ystävälle kerrottu, johtuen siitä että tiesin että äitini on vaikea pitää suuta supussa siitä että hänestä on tulossa ekaa kertaa mummo ja halusin kuitenkin itse kertoa lähimmille sukulaisille. Äitini tiesi lääkärissä käynnistä ja tutkimuksista joiden tuloksista en sitten pystynyt äidilleni valehtelemaan. toivottavasti nyt sitten kaikki menee hyvin että ei tarvitse ilo uutisia peruuttaa..



neuvolaan pääsyä saa odotella malttamattomana vielä useamman päivän. Ajan kuluminen on tällä hetkellä hirvittävän kaksi jakoista... tuntuu että esim neuvolaan on ikuisuus aikaa ( viisi päivää) ja että aika menee hirmu hitaasti. Toisaalta herra siunaa onko siitä testistä jo oikeesti kolme viikkoa just "viime" viikollahan mä sielä lääkärissä kävin.



Edelleen kuitenkin on pelko että onki kaikki kuitenkaan hyvin onko siellä masussa oikeasti joku, ja kun ei ole tehnyt testiä kotona vaan se on tehty siellä terveyskeskuksessa niin ei ole sellaista konkreettista näköaistimusta asiasta, saati sitten mitään tietoa siitä että kuinka vahva se "viiva" oikeestaan on ollut.



onnittelut niille onnellisille joilta paha olo alkaa hiipumaan ja tsemppiä meille jotka siitä vielä kärsivät



xarda ja mini 7+1

Lueskelen kateellisena niiden onnelsten kirjoituksia jotka jo ovat ultrassa käyneet. Ite pääsen neuvolaan vasta parin viikon päästä, kun tää viikko oli täys ja ens viikolla neuvolan täti on lomalla. Ultrasta ei siis vielä mitään tietoa. Jotenkin tuntuu siltä että kaipais jotain konkretiaa siihen että onko siellä masussa oikeesti joku.



Tunnen oloni todella paisuneeksi. Mä näköjään onnistuin houkuttelemaan jostain valtavan turvotuksen. painoa en ole kerryttänyt mutta maha on "valtava", kauhullla oottelen että minkä kokousen mahan mä oikeesti meinaan kerryttää loppuen lopuksi. Vaikea tätä on kohta enää pitää salaisuutena kun maha näkyy näin selvästi ulos päin.



Huono olo vaivaa n 20 h vuorokaudess, pitää iltapäivästä pienen paussin. Nukkuminen on hankalaa kun on valtavan levottomat jalat. Mulla on perus "sairautena" fibromyalgia johon mulla liittyy entuudestaan levottomat jalat jopa niin pahasti että mulla oli siihen ihan erillinen lääkitys, ja nyt sitä ei tietenkään saa syödä. Nukkumaan meneminen alkaa olla jo vasten mielistä kun tietää että on ihan kuoleman väsynyt ja tahtois vaan nukkua mutta jalat ei anna sen vertaa rauhaa että sais unenpäästä kiinni. Iltaisin sängyssä pyöriessä alkaa vielä sitten miettimään että mitä jos tää sitten menee kuitenkin kesken, tai että onko siellä oikeesti ketään vai onko se tuulimuna. Täytyy vaan sinnitellä



Xarda ja vasta 6+1 [ei voi kestää =)]

Huomenta!



Ajattelinpa minäkin liittyä joukkoonne, kun tässä ensin olen muutaman päivän seuraillut. Pahoittelut keskenmenon saaneille, itsellenikin siitä on muodostunut tämän hetkisen elämän suurin pelko viimeisen neljän päivän aikana.



Olotila on vieläkin kovin hämmentynyt, viikko sitten ei ollut tietoa tai edes epäilystä että joku sisälläni olisi aloittelemassa uutta elämää. Viime maanantaina sitten menin lääkärille valittelemaan että kun on kuukautis kivut mutta ei kuukautisia (menkkojen ei tosin olisi vielä edes pitäntyt alkaa). Lääkäri siinä sitten tutkaili ja totesi että luultavasti on normaalia ärhäkämmät kuukautiset tulossa, otetaan kuitenkin labra kokeita. Torstaina soittelin sitten terveyskeskukseen kyselläkseni hoitajalta tuloksia ja yllätyksenä sieltä ilmeni positiivinen raskaus testi. Eli siis tässä ne elämäni muuttaneet 3 sekuntia "raskaustesti oli positiivinen, olette siis raskaana"



Vaikka tämä tulikin todella yllätyksenä, ollaan asiasta jo paljonkin miehen kanssa puhuttu. tehty vaan yhteinen päätös että ehkä on parempi että valmistuisin ennen vauvan syntymää kun opinnot kuitenkin ovat jo loppusuoralla. Niin ei sitten ole tarkoitettu (toivottvasti).



Väsymystä alkaa olla ilmassa ja pientä kuvotusta, oksentanut en vielä onneksi ole. Hajuista on tullut voimakkaampia ja jotkin yhdistelmät tekevät todella pahaa... Hämmentyneenä seurailen aisoiden kehittymistä ja alan olla entistä enemmän huolissani edelleen jatkuvista alavatsan kivuista, onneksi tiistaina on soittoaika lääkärille. tsemppiä kaikille



Xarda

Nimimerkki: Xarda

Äidin ja isän iät: 28 ja 29

Asuinpaikka: Kanta häme

Monesko lapsi: esikoinen

Synnytyssairaala: khks

LA: 30.11?