K

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 00:43"]

[quote author=" K" time="06.04.2015 klo 00:35"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 00:29"] [quote author=" K" time="06.04.2015 klo 00:20"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 00:13"] [quote author=" K" time="06.04.2015 klo 00:08"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 00:01"] [quote author=" K" time="05.04.2015 klo 23:56"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:53"] [quote author=" K" time="05.04.2015 klo 23:48"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:45"] En minäkään halua mennä nukkumaan, vaikka väsyttää.
Mieheni lähti kaljalle kaverin kanssa, olen kotona lasten kanssa (4v. ja 2v.).
Pelkään pimeää, kärsin vilkkaasta mielikuvituksesta.
Kärsin myös valveunista ja unihalvauksista, ja pelkään että jos nukahdan nyt, niin "herään" ennen kuin mies on edes tullut kotiin ja näen taas jotain kamalaa.
Joten valvon, vaikka melkein jo nukahdin kun katsoin Harry Potteria.... [/quote] Kuulostaa ikävältä. Itse olen ottanut jo melatoniiniakin, mutta en vain saa otettua itseäni niskasta kiinni ja nukuttua. Ahdistavat ajatukset tulevat juuri ennen nukahtamista. [/quote] Ahdistavat ajatukset ovat kyllä pyllystä. Näetkö painajaisia omasta ahdistuksen syystäsi? Josta en viitsi mainita enempää. [/quote] En onneksi näe painajaisia kovin usein, mutta joskus kyllä. Lähinnä tuskaa tuottavat hetket juuri ennen nukahtamista, kun rupean väkisin ajattelemaan kaiken maailman kauhuskenaarioita. [/quote] Mistä tuo tulee? Itsekin saatan öisin, kun pitäisi nukkua, ruveta ajattelemaan kaikkea pahaa mitä tälläkin hetkellä tapahtuu... EN ole edes halunnut siirtää lapsiani omaan huoneeseen vielä, pakko se on kohta kun on kolmas tulossa, ei mahduta enää koko perhe yhteen huoneeseen, mutta tuntuu että on pakko pystyä yöllä katsomaan että ovat turvassa...
Ja sitten pyörii mielessä kaikki zombiet ja kummitukset ja poltergeistit ja mietin miten voisin pelastaa heidät jos jotain sattuisi..
ja sitten pyörii päässä kaikki omat mokat mitä on joskus tehnyt... plääh.   [/quote] Saan varmaan vihat niskaani varsinkin jos kerran sinulla on lapsia, mutta en tätä täällä anonyymipalstalla jaksa salailla. Olen pedofiili. Pelkään sitä, että minut hylätään sairauteni takia tai sorrun tekoihin. Mahdollinen sota pelottaa myös ja ystävien menetys. Elän myös väärässä kehossa ja se ahdistaa. Yksin jäämisen pelko on ihan sietämätöntä. [/quote] Tiedän kyllä. Siksi kysyiniin ylempänä näetkö painajaisia ahdistuksen syystäsi... unia missä tekisit jotain mitä et hyväksy? Olen muuten se joka on valmis tekemään kaikkea kamalinta mitä ihmismieltä voi keksiä ihmiselle joka tekee pahaa lapsille, mutta jonka mielestä tilanteesi (ja muiden kaltaistesi) on hyvin surullinen. [/quote] Näen joskus unia fantasioistani, mutta ne eivät ahdista (en siis fantasioi kenenkään satuttamisesta, vaan tällaiset ajatukset ovat yliromantisoituja ja mahdottomia käytännössä... vaikea selittää). Painajaiseni liittyvät lähinnä ystävieni menetykseen. [/quote] Miten menetät ystäviäsi painajaisissasi? Tapahtuuko heille jotain, vai hylkäävätkö sinut? [/quote] He vain katoavat, kuin heitä ei olisi koskaan ollutkaan, vaikka tiedän että he ovat olleet olennainen osa elämääni. Totta puhuen, he ovat ainoa syy miksi olen vielä hengissä. Jos he eivät jäisi suremaan poismenoani, tappaisin itseni. Yhdestä en ole kuullut kahteen ja puoleen kuukauteen, vaikka olemme ennen olleet yhteydessä lähes päivittäin. Olen tuntenut hänet koko ikäni ja nyt tuntuu siltä, että hän on hylännyt minut. Syytä en tiedä. [/quote] Minä menetin monta "ystävää" nuorempana kun en jaksanut enää esittää pirteää ja positiivista ja olla se joka kuuntelee ja tukee muita... kun avauduin itsetuhoisuudesta ja itsemurha-ajatuksista ja masennuksesta moni ei kestänyt. Ne ketkä jäin onkin pysynyt, vaikka yhdessä vaiheessa joutuivatkin pelkäämään että milloin tulee ilmoitus että olen kuollut... minulla ongelmana vain masennus, ehkä ystävä ei tiedä miten suhtautua sinuun jos hän on yksi heistä joille olet kertonut asiasta?

[/quote]

Hän oli ensimmäinen jolle kerroin ja hän otti asian hyvin vastaan. Puoli vuotta tuo kuunteli tuskaani mukisematta, mutta jossakin vaiheessa ilmoitti tekstiviestillä, ettei seurani kiinnosta, koska hän joutuu aina kuuntelemaan pahan olon purkauksia suustani. Hassua kylläkin, olin sanonut hänelle aikaisemmin, että jos häntä häiritsee puheeni, hän voi sitten mainita siitä. Ilmeisesti pokka ei riittänyt kasvokkain puhumiseen...

Pyysin häneltä anteeksi (en tajua miksi, en tehnyt mitään väärää mielestäni) ja olimme taas jonkin aikaa parhaat kaverit. Sitten hän alkoi etääntyä, lakkasi vastaamasta viesteihin ja sen semmoista. Ihan kuin hän välttelisi minua, mutta ei uskaltaisi sanoa sitä ääneen. Voi olla että itsetuhopuheeni pelästyttivät hänet.

Melkein toivon ja odotan, että hän sanoisi joku päivä olevansa kyllästynyt seuraani eikä halua jatkaa suhdetta. Epätietoisuus ahdistaa.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 00:29"]

[quote author=" K" time="06.04.2015 klo 00:20"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 00:13"] [quote author=" K" time="06.04.2015 klo 00:08"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 00:01"] [quote author=" K" time="05.04.2015 klo 23:56"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:53"] [quote author=" K" time="05.04.2015 klo 23:48"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:45"] En minäkään halua mennä nukkumaan, vaikka väsyttää.
Mieheni lähti kaljalle kaverin kanssa, olen kotona lasten kanssa (4v. ja 2v.).
Pelkään pimeää, kärsin vilkkaasta mielikuvituksesta.
Kärsin myös valveunista ja unihalvauksista, ja pelkään että jos nukahdan nyt, niin "herään" ennen kuin mies on edes tullut kotiin ja näen taas jotain kamalaa.
Joten valvon, vaikka melkein jo nukahdin kun katsoin Harry Potteria.... [/quote] Kuulostaa ikävältä. Itse olen ottanut jo melatoniiniakin, mutta en vain saa otettua itseäni niskasta kiinni ja nukuttua. Ahdistavat ajatukset tulevat juuri ennen nukahtamista. [/quote] Ahdistavat ajatukset ovat kyllä pyllystä. Näetkö painajaisia omasta ahdistuksen syystäsi? Josta en viitsi mainita enempää. [/quote] En onneksi näe painajaisia kovin usein, mutta joskus kyllä. Lähinnä tuskaa tuottavat hetket juuri ennen nukahtamista, kun rupean väkisin ajattelemaan kaiken maailman kauhuskenaarioita. [/quote] Mistä tuo tulee? Itsekin saatan öisin, kun pitäisi nukkua, ruveta ajattelemaan kaikkea pahaa mitä tälläkin hetkellä tapahtuu... EN ole edes halunnut siirtää lapsiani omaan huoneeseen vielä, pakko se on kohta kun on kolmas tulossa, ei mahduta enää koko perhe yhteen huoneeseen, mutta tuntuu että on pakko pystyä yöllä katsomaan että ovat turvassa...
Ja sitten pyörii mielessä kaikki zombiet ja kummitukset ja poltergeistit ja mietin miten voisin pelastaa heidät jos jotain sattuisi..
ja sitten pyörii päässä kaikki omat mokat mitä on joskus tehnyt... plääh.   [/quote] Saan varmaan vihat niskaani varsinkin jos kerran sinulla on lapsia, mutta en tätä täällä anonyymipalstalla jaksa salailla. Olen pedofiili. Pelkään sitä, että minut hylätään sairauteni takia tai sorrun tekoihin. Mahdollinen sota pelottaa myös ja ystävien menetys. Elän myös väärässä kehossa ja se ahdistaa. Yksin jäämisen pelko on ihan sietämätöntä. [/quote] Tiedän kyllä. Siksi kysyiniin ylempänä näetkö painajaisia ahdistuksen syystäsi... unia missä tekisit jotain mitä et hyväksy? Olen muuten se joka on valmis tekemään kaikkea kamalinta mitä ihmismieltä voi keksiä ihmiselle joka tekee pahaa lapsille, mutta jonka mielestä tilanteesi (ja muiden kaltaistesi) on hyvin surullinen. [/quote] Näen joskus unia fantasioistani, mutta ne eivät ahdista (en siis fantasioi kenenkään satuttamisesta, vaan tällaiset ajatukset ovat yliromantisoituja ja mahdottomia käytännössä... vaikea selittää). Painajaiseni liittyvät lähinnä ystävieni menetykseen. [/quote] Miten menetät ystäviäsi painajaisissasi? Tapahtuuko heille jotain, vai hylkäävätkö sinut?

[/quote]

He vain katoavat, kuin heitä ei olisi koskaan ollutkaan, vaikka tiedän että he ovat olleet olennainen osa elämääni. Totta puhuen, he ovat ainoa syy miksi olen vielä hengissä. Jos he eivät jäisi suremaan poismenoani, tappaisin itseni.

Yhdestä en ole kuullut kahteen ja puoleen kuukauteen, vaikka olemme ennen olleet yhteydessä lähes päivittäin. Olen tuntenut hänet koko ikäni ja nyt tuntuu siltä, että hän on hylännyt minut. Syytä en tiedä.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 00:13"]

[quote author=" K" time="06.04.2015 klo 00:08"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 00:01"] [quote author=" K" time="05.04.2015 klo 23:56"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:53"] [quote author=" K" time="05.04.2015 klo 23:48"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:45"] En minäkään halua mennä nukkumaan, vaikka väsyttää.
Mieheni lähti kaljalle kaverin kanssa, olen kotona lasten kanssa (4v. ja 2v.).
Pelkään pimeää, kärsin vilkkaasta mielikuvituksesta.
Kärsin myös valveunista ja unihalvauksista, ja pelkään että jos nukahdan nyt, niin "herään" ennen kuin mies on edes tullut kotiin ja näen taas jotain kamalaa.
Joten valvon, vaikka melkein jo nukahdin kun katsoin Harry Potteria.... [/quote] Kuulostaa ikävältä. Itse olen ottanut jo melatoniiniakin, mutta en vain saa otettua itseäni niskasta kiinni ja nukuttua. Ahdistavat ajatukset tulevat juuri ennen nukahtamista. [/quote] Ahdistavat ajatukset ovat kyllä pyllystä. Näetkö painajaisia omasta ahdistuksen syystäsi? Josta en viitsi mainita enempää. [/quote] En onneksi näe painajaisia kovin usein, mutta joskus kyllä. Lähinnä tuskaa tuottavat hetket juuri ennen nukahtamista, kun rupean väkisin ajattelemaan kaiken maailman kauhuskenaarioita. [/quote] Mistä tuo tulee? Itsekin saatan öisin, kun pitäisi nukkua, ruveta ajattelemaan kaikkea pahaa mitä tälläkin hetkellä tapahtuu... EN ole edes halunnut siirtää lapsiani omaan huoneeseen vielä, pakko se on kohta kun on kolmas tulossa, ei mahduta enää koko perhe yhteen huoneeseen, mutta tuntuu että on pakko pystyä yöllä katsomaan että ovat turvassa...
Ja sitten pyörii mielessä kaikki zombiet ja kummitukset ja poltergeistit ja mietin miten voisin pelastaa heidät jos jotain sattuisi..
ja sitten pyörii päässä kaikki omat mokat mitä on joskus tehnyt... plääh.   [/quote] Saan varmaan vihat niskaani varsinkin jos kerran sinulla on lapsia, mutta en tätä täällä anonyymipalstalla jaksa salailla. Olen pedofiili. Pelkään sitä, että minut hylätään sairauteni takia tai sorrun tekoihin. Mahdollinen sota pelottaa myös ja ystävien menetys. Elän myös väärässä kehossa ja se ahdistaa. Yksin jäämisen pelko on ihan sietämätöntä. [/quote] Tiedän kyllä. Siksi kysyiniin ylempänä näetkö painajaisia ahdistuksen syystäsi... unia missä tekisit jotain mitä et hyväksy? Olen muuten se joka on valmis tekemään kaikkea kamalinta mitä ihmismieltä voi keksiä ihmiselle joka tekee pahaa lapsille, mutta jonka mielestä tilanteesi (ja muiden kaltaistesi) on hyvin surullinen.

[/quote]

Näen joskus unia fantasioistani, mutta ne eivät ahdista (en siis fantasioi kenenkään satuttamisesta, vaan tällaiset ajatukset ovat yliromantisoituja ja mahdottomia käytännössä... vaikea selittää). Painajaiseni liittyvät lähinnä ystävieni menetykseen.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 00:01"]

[quote author=" K" time="05.04.2015 klo 23:56"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:53"]

[quote author=" K" time="05.04.2015 klo 23:48"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:45"]

En minäkään halua mennä nukkumaan, vaikka väsyttää.
Mieheni lähti kaljalle kaverin kanssa, olen kotona lasten kanssa (4v. ja 2v.).
Pelkään pimeää, kärsin vilkkaasta mielikuvituksesta.
Kärsin myös valveunista ja unihalvauksista, ja pelkään että jos nukahdan nyt, niin "herään" ennen kuin mies on edes tullut kotiin ja näen taas jotain kamalaa.
Joten valvon, vaikka melkein jo nukahdin kun katsoin Harry Potteria....

[/quote]

Kuulostaa ikävältä. Itse olen ottanut jo melatoniiniakin, mutta en vain saa otettua itseäni niskasta kiinni ja nukuttua. Ahdistavat ajatukset tulevat juuri ennen nukahtamista.

[/quote] Ahdistavat ajatukset ovat kyllä pyllystä. Näetkö painajaisia omasta ahdistuksen syystäsi? Josta en viitsi mainita enempää.

[/quote]

En onneksi näe painajaisia kovin usein, mutta joskus kyllä. Lähinnä tuskaa tuottavat hetket juuri ennen nukahtamista, kun rupean väkisin ajattelemaan kaiken maailman kauhuskenaarioita.

[/quote] Mistä tuo tulee? Itsekin saatan öisin, kun pitäisi nukkua, ruveta ajattelemaan kaikkea pahaa mitä tälläkin hetkellä tapahtuu... EN ole edes halunnut siirtää lapsiani omaan huoneeseen vielä, pakko se on kohta kun on kolmas tulossa, ei mahduta enää koko perhe yhteen huoneeseen, mutta tuntuu että on pakko pystyä yöllä katsomaan että ovat turvassa...
Ja sitten pyörii mielessä kaikki zombiet ja kummitukset ja poltergeistit ja mietin miten voisin pelastaa heidät jos jotain sattuisi..
ja sitten pyörii päässä kaikki omat mokat mitä on joskus tehnyt... plääh.

[/quote]

Saan varmaan vihat niskaani varsinkin jos kerran sinulla on lapsia, mutta en tätä täällä anonyymipalstalla jaksa salailla. Olen pedofiili. Pelkään sitä, että minut hylätään sairauteni takia tai sorrun tekoihin. Mahdollinen sota pelottaa myös ja ystävien menetys. Elän myös väärässä kehossa ja se ahdistaa. Yksin jäämisen pelko on ihan sietämätöntä.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:58"]

Mieti että huomenna on maanantai ja työpäivä. Pistä klo herättämään klo 6 am. Jos ei pakko nousta, nukahdat silloin viimeistään.

Valvo nyt tasan niin pitkään kun valvottaa- ellei aamulla muuten ole lasten kanssa tiettyjä aikatauluja.

[/quote]

Herätyskellot ovat raivostuttava keksintö, mutta noin kai joudun tekemään.

Minulla ei ole lapsia tai perhettä. Olen onneksi vapaa valvomaan niin kauan kuin jaksan.