jokuvain
Seuratut keskustelut
Kommentit
Seuraavassa elämässä ap on tuo muurahainen. :]
Eroperheen lapsena voin sanoa, että elämäni mullistavin hetki oli kun vanhempani erosivat, kun olin 8-vuotias.
Eron jälkeiset uusioperhekuviot, aikatauluttamiset, se että joutuu synkronoimaan samoja kuulumisia molemmille perheille oli äärettömän kuormittavaa. Käytännössähän tämä tarkoitti vielä sitä, että kun aikaisemmin oli kaksi sukua, joiden kanssa sosialisoida, nyt niitä sukuja on neljä. Moni halusi pitää tiivistä yhteyttä ja olla hyvissä väleissä. Uusia sisarpuolia syntyy, jotka nauttivat ehjistä perheistään, joissa mukana sivummalla tämä erikoinen vähän hiljainen ja omissa oloissaan viihtyvä puolikas. Miksiköhän.
Kaikista kestämätöntä oli olla kuulijana avautumisille, jossa omat vanhemmat ei vieläkään ole tyytyväisiä elämäänsä tai läheisiinsä. Sen mitä opin molemmilta vanhemmiltani on se, että ihmisille tärkeintä on vain ja ainoastaan omien mielihalujensa tyydyttäminen ja tunteilla eläminen. Jos jotain oikein halutaan, vaikka se satuttaisi muita, niin kyllä sille sanat ja teot löytyvät, jolla sen voi kuitata. Liiottelukaan ei ole pahasta.
Olen tässä järkeillyt, etten haluaisi kenenkään kokevan samaa.
30 vuodessa ehtii tapahtua monenlaista.
Korkeintaan kirjahyllyt romahtavat, kun on viimisen 50-vuoden aikana tullut niin paljon uutta luettavaa. Eiku hetkinen...