jeesusonherra

Moni järkevä työpaikka tarjoaa kaikille työntekijöille influenssarokotteen ilmaiseksi, eli jos on rehellisissä töissä niin on suuri mahdollisuus että saa piikkiä halutessaan hanuriin (tai olkapäähän se taidetaan tuikata).

"Peliriippuvuus" -terminä ei ole kovin kuvaava. Pelaamisella ylipäänsä voi tarkoittaa niin montaa asiaa. Vähän sama kuin puhuttaisiin "Juomisongelmasta" mutta juomisella voidaan tarkoittaa niin montaa asiaa; alkoholin juomista, kahvin juomista, veden juomista....kaikki nämä eivät suinkaan ole ongelmallisia.

"Peliriippuvuus" - kansankielellä se mielletään eniten "rahapeli/uhkapeliriippuvuudeksi", joka eittämättä on oikea ongelma. Rahapelikoneet on keksitty ainoastaan huijaamaan ihmisen rahat ja käyttämään ihmisen alttiutta riippuvuuteen hyväksi.

"Mobiilipelit" tai "tietynlaiset f2p tietokonepelit" (free 2 play pelit joissa ostettavaa lisäsisältöä) on myös suunniteltu siten että ne käyttävät ihmisen riippuvuutta hyväkseen ja saavat ihmiset ostamaan erilaisia virtuaalisia tuotteita pelin sisällä. Hieman samalla tapaan hyödyntää ihmisen mielen heikkoutta kuten yllä mainitut rahapelit. Eräänlaista huijausta siis mutta ei yhtä selkeästi kuin rahapelikoneet.

Sitten on olemassa ns. "oikeat" pelit, videopelit, tosi pelaajien pelit. Ihmiset jotka ovat pelanneet 80-90 -luvusta vanhoilla tietokoneilla ja konsoleilla, aikaa ennen internettiä, tietätävät mistä on kyse. Nämä eivät välttämättä liity mitenkään edes nettipelaamiseen. Peli voi olla täysin tarinallinen ja henkilökohtainen kokemus. Peli on myös täysin ostettava täydellä hinnalla eikä vaadi jatko sijoituksia. Nämä pelit ovat parhaillaan taidetta ja yhtä arvokkaita kulttuurin teoksia kuten mikä tahansa romaani, elokuva, musiikki levy, tms. tuote. Näitä ei sovi koskaan sekoittaa yllä mainittuihin "rahapeli/f2p mobiilipeli" -roskaan.

Ainoa yhdistävä tekijä näillä on sana "Peli" tai "Pelaaminen", vaikka niillä ei suoranaisesti ole mitään tekemistä keskenään. Peliriippuvuus terminä on huono kun se luokitellaan sairaudeksi, se on edesauttamaan "oikean pelaamisen" kulttuurin paheksuntaa.

SOME riippuvuuteen tulisi puuttua seuraavaksi. Tämä on myös oikea ongelma ja paljon laajempi kuin lasten peliriippuvuudet. Aikuiset äijät ja muijat naama kiinni luurissa jauhassa sitä itseään somessa päivästä toiseen, monta tuntia päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina puhutaan nirsoudesta, kun se vaan on osa ihmisen kasvua että opitaan tuntemaan itseään paremmin ja tiedetään myös paremmin mitä halutaan esim. kumppanilta. Mitä nirsoutta se on, että kuuntelee itseään? Monelle se kumppani ei ole niin tärkeä asia, että haluaa minkä tahansa suhteen, joka ei edes tunnu omalta. Ovat mielummin ilman. Nuorempana sitä näkee ja kokeilee enemmän kaikenlaista, ja erojen määrästä päätellen se ei ole se paras tapa löytää kumppani "loppuelämäksi" (jos se nyt ylipäätään on se tavoite). Seuraavalta suhteelta kaipaa sitten niitä asioita mitä edellisessä saattoi jäädä puuttumaan. Turha sitä toisten vaatimuslistaa on tuomita ja heitä nirsoiksi on haukkua. On paljolti kiinni tuurista, löytääkö toisen samanlaisen kumppaniksi. Ja sattuuko elämäntilanteet sillä hetkellä kohtaamaan. Ehkä se on tämä nykyajan vitsaus deittailussa, koska kaikki info on esillä niin karsintaa speksien mukaan halutaan tehdä/ei voi olla tekemättä. Ennen mentiin enemmän vaan fiiliksen mukaan ja tunteet tuli jos tuli. Speksit kävi ilmi vasta jälkikäteen.

Juu juu, ei toki itsensä kuuntelemisessa mitään pahaa ole. Se on hyvästä. Kyse on enemmänkin reaaliteeteistä. Toki saa vaatimuksia ja tavoitteita olla mutta niitä täytyy myös pyrkiä tarkastelemaan realistisesti. Joskus on vain punnittava kahdesta kehnosta vaihtoehdosta se paras, ollako kokonaan ilman vai tyytyäkö vaatimattomampaan.

Mielestäni moni sinkku ihan turhaan miettii että kumppanin pitäisi olla loppuelämän unelma-kumppani. Sellainen "kaikki tai ei mitään" periaate on huono. Ei kukaan ensimmäisen työpaikan saadessakaan ajattele että se oli nyt tässä / tai että on työttömänä siihen asti kunnes löytää unelma duunin. Jos haluaa saavuttaa unelmansa niin sen eteen joutuu tekemään työtä ja saada kokemusta, eli epäonnistua myös. Kehnon parisuhteenkin voi nähdä voimavarana ja kokemuksena, positiivisena asiana. Jos kallistuu joka kerta negaatioon niin voi olla varma että katkeroituu ja silloin jää ainakin yksin.

Se on kyllä totta että sinkkuudesta ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään.

Periaatteessa parisuhdemarkkinat eivät ole muuttuneet mitenkään merkittävästi mutta ihmiset pysyvät sinkkuina paljon herkemmin kuin ennen. Syy tähän on se että kukaan ei nykypäivän yhteiskunnassa enää "tarvitse" puolisoa pärjätäkseen. Tämä aiheuttaa nirsoutta ja koska ylitarjonta jyllää deittisovellusten/appien ansiosta niin syntyy tilanne jossa "alemman-tason" ja "keski-tason" ihmiset etsivät kumppaniaan oman-tasonsa yläpuolelta. Tällöin flaksi ei käy.

Tämä ei ole välttämättä edes tiedostettua toimintaa. Siispä suosittelisin sinkkuudesta eroon pääsemiseksi kohdistamaan katseen peiliin ja analysoida itseään ja vaatimuksiaan hieman tarkemmin.

Ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Sitä kutsutaan ihmisyydeksi.

Ihmisyyden todellinen luonne on hyvin raadollinen ja karu mutta ei paha. Sen voi epähuomiossa sekoittaa pimeyteen. Hyvä vs. paha vastakkainasettelu on vain länsimaisen moraalikäsityksen tuotos. Ihmisyys on sen ulkopuolella.

Suosittelen tekemään erilaisia itsetutkiskelun harjoituksia. Tähän löytyy paljon esim. kirjoja ja meditaatio on eittämättä yksi paras keino siihen. Opit elämään tämän "pimeyden" kanssa ja voit myös huomata kuin masennus/ahdistus alkaa muuttumaan läpinäkyväksi.