Jäämeren Mursu

Tuosta tulikin mieleen, että tajusin siinä lähes puhki kuluneita (ja oli siellä muutama jo ihan rikki) ja muuten vääränlaisia sukkia käsitellessäni, että mulla on myös aika iso kynnys laittaa roskiin tavaraa jota vielä pystyy käyttämään. Mä voin myydä vaatteita joita en itse käytä, mutta jos pitää heittää roskiin 10-vuotta sitten joululahjaksi saadut, vielä ihan ehjät mutta inhottaviksi koppuroiksi menneet pörrösukat, joissa on kaiken lisäksi liian lyhyt varsi jotta yöhousujen lahje pysyisi sen alla, enkä tarvi kuin korkeintaan kahdet pörrösukat ja siihen kiintiöön mulla on parempikuntoisempiakin, niin menee vaikeaksi. Kun niitä voisi kuitenkin periaatteessa käyttää. Mutta jos mä en käytä, ja kukaan ei osta eikä halua edes ilmaiseksi koppuraisia, nukkaisia ja ylipäätään käytettyjä pörrösukkia, niin mitä muutakaan niille muka voisi tehdä kuin heittää roskiin. Rikkinäisiä sukkiakin oon säästänyt, kun voi niitä vielä muutaman kerran pitää silti. Ja mulla on vääristynyt käsitys että minkälaisia vaatteita ihmiset haluaa ostaa kirpparilta tai saada lahjoituksena, herkästi laitan liian kulahtaneita tai liian vanhaa muotia olevia vaatteita kirpparikasaan. Kun voi niitä vielä käyttää...... Tuntuu pahalta laittaa roskiin niitä ehjiä mutta kulahtaneita, saati sitten niitä hyväkuntoisia mutta 10 vuotta sitten muodissa olleita. En oo aiemmin tajunnut, että mullakin on ihan oikeasti tämä suomalaisten perintötrauma pulavuosilta, että kaikki käytetään rikki asti ja mitään käyttökelpoista ei voi haaskata. En tiiä millä tästä pääsee irti. Onko joku päässyt? Entä miten te määrittelette sen, että millaiset vaatteet on roskistavaraa ja millaiset vielä kelvollisia eteenpäin laitettaviksi?

Mulla on suunnitelmissa miettiä jatkossa vaateostoksiani hyvin tarkasti, että tulisi ostettua sellaista vaatetta mitä haluaa käyttää sitten pitkään, ja toisaalta mikä kestää vuosien käytön. En vaan oikein tiedä miten siihen pääsisi. Jos aloittaisi vaikka siitä, että ei osta mitään mikä tuntuu "no joo ihan ok", vaan vaatteen pitää olla just istuva ja sellainen "oi ton mä haluan". Ja sitten koittaisi vaikka päättää, montako toppia, neuletta ym. mä oikeasti tarvitsen, ja pysyisi siinä luvussa eikä ostaisi kymmenettä hupparia "kun on niin kiva", tai vaihtoehtoisesti pistäisi myyntiin yhden jos sattuu löytämään jonkun superhuippuhyvän jonka haluaa. Odotan jo innolla sitä että pitää päättää mitkä 7 toppia säästän niistä 37:stä jotka omistan, ja sitten pitäytyä siinä lukumäärässä.... Apua... :-D

Mitä ootte muuten tehneet vanhoille ylioppilasmekoille ym.? Mulla on 8 vuoden takainen mekko edelleen tallessa, en mahdu siihen mitenkään enkä oo ihan varma tuunko koskaan enää mahtumaankaan. Se on iltapukutyylinen ja mun mielestä hieno, mutta en näe sitä tietenkään samalla tavalla kuin joku joka nyt ostaisi yo-mekkoa, onhan 8 vuotta vanha varmaan jo ihan pois muodista eikä kukaan sitä halua? Voisin myydä sen jos joku ostais, mutta meneekö tuollaiset kaupaksi?

Seuraavaksi pitää varmaan karsia ylimääräiset pyyhkeet ja petivaatteet pois, mä oon jo niin rasittunut siihen että niitä pitää tunkea kaappiin. Ei tee mieli pestä liinavaatepyykkiäkään, kun ei saa niitä sitten mahtumaan mihinkään. Meillä on varmaan puolet liikaa pyyhkeitä, ja petivaatteitakin muutama setti ylimääräisenä. Ja sitten tulee taas se ongelma: vieläkö joku haluaa ne itselleen, laitanko roskikseen vai käytänkö koirapyyhkeinä, ja jos koirapyyhkeinä niin varastoinko nuo "uudet" koirapyyhkeet odottamaan vanhojen puhki kulumista, vai heitänkö vanhat roskikseen ja otan ne "uudet" käyttöön... Kun niitä vanhojakin vois käyttää vielä. Huoh.

Pääasiassa koiraharrastuksia ja jazztanssia, ikää 26 v.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että "kaikki käy" -kumppani on paras mätsi sellaiselle, joka ei tiedä. omaa kantaansa Omat ja lähipiirin kokemukset ovat vain sellaiset, että tosipaikan tullen kaikki muut kuin "ilman muuta" ovat sitten kuitenkin ei. Ja "ei" voi muuttua "kylläksi". Ihmissuhteet ovat niin arvaamattomia, että nykyisin keskityn lähinnä siihen, mitä itse haluan, ja toinen pysyköön matkassa niin kauan kuin suunta on sama. Ei tässä muukaan auta.

t. aloittaja

Niin, sitä ei tietenkään tiedä koskaan että miten mielipiteet ja tuntemukset muuttuu ajan myötä. Meillä on sillä lailla, että kumpikin pohjimmiltaan haluaisi lapsia, mutta kun kummallakin on sairauksia jotka mm. rajoittavat psyykkisiä voimavaroja, niin ei vielä tiedetä että onko viisasta ryhtyä vanhemmaksi, että pystytäänkö me voimia vievään pikkulapsielämään. Mun osalta tilanne selkeytyy vasta tulevaisuudessa ehkä muutaman vuoden sisällä, kun saan sairauteni hallintaan. Tällä hetkellä molemmista tuntuu, että ei lapsen saaminen ole niin tärkeää että se pitäisi toteuttaa hinnalla millä hyvänsä, vaan voitaisiin ehkä mieluummin nautti helposta elämästä kahdestaan, kun ei kerran olla täysissä voimissa.

Voisin kiinnostua hyvinkin paljon, jos viikottainen alkoholinkulutus ei ole varsinaista kännäämistä joka kerta, ja jos sun suhtautuminen lasten hankkimiseen on enemmän "ehkä sitten joskus" kuin "ei missään tapauksessa" (koska en vielä tiedä haluanko lapsia).

Itsekin olen valokuvausta ja luonnossa liikkumista harrastava Vihreiden äänestäjä. Voisin lähteä kumppanin kanssa kulttuurimenoihin, vaikka ne eivät kiinnosta mua niin paljoa että kävisin niissä itsekseni, ja nautin siitä että hän lähtee kanssani metsälenkille. En tosin viihdy sellaisessa asuinpaikassa, jossa ei ole kunnon metsää kävelyetäisyydellä. Lenkkeilyn ohella harrastuksiini kuuluu mm. erilaiset koiraharrastuslajit, ja mulla tulee varmasti aina olemaan 1-2 koiraa, jotka hoidan täysin itse ellei kumppani varta vasten halua osallistua.

Olen kylläkin onnellisesti parisuhteessa.

Jätä se sika, ja mieti miksi olet päätynyt yhteen niin paskan ihmisen kanssa ja ota opiksesi! Opiskele jokin tulevaisuudessakin hyvin työllistävä tutkinto sitten kun pääset lukiosta.