Ilona Eloisa

Chard kirjoitti:

Ilona Eloisa kirjoitti:

Nuorena äidiksi kirjoitti:

Mä taisin ovuloida tänään!! Viiltävä kipu vasemmal puolel joka muuttu paineeks. Onneksi mies oli halukkaalla tuulella <3

Saa nähdä kuin käy!

Mulla oli eilen kans viiltämistä ja paineen tunnetta, jos oli ovis niin yllättävän myöhään ja ajoitus olisi mennyt mönkään.

Itse mietin monestikin sitä, että olisipa lapsen yrityksen aika ollut aiemmin, reilu parikymppisenä, kun hormonit hyrräs molemmilla ja halut oli huipussaan. Mies kertoo, että kolmen kympin rajapyykin ylittämisen jälkeen seksuaalisuus on enemmän tai vähemmän blaah asia. Toki tapasin nykyisen mieheni vasta kun hän oli yli 30 jo, ja hänen kanssaan olen ihan satavarma, että haluan perheen perustaa.

Summa summarum, nyt kun ovis on ollut ajankohtainen niin olen kirjoittanut tänne useasti. Toivon, että kokemuksestani olisi vertaistukea jollekin jota itse olen kovasti kaivannut.

Mä oon viittä vaille neljäkymmentä, kuten allekirjoituksesta voi päätellä ja voin sanoa, että vasta nämä viimeiset pari vuotta elämästäni olen kokenut miltä tuntuu kun "hormonit hyrrää" ja halukkuutta löytyy. Parikymppisenä olin suhteessa, jossa oli aika vähän seksiä, vaikka nuoria oltiinkin ja asuttiinkin yhdessä. Sittemmin olin naimisissa 10+ vuotta, alussa oli vähän tiiviimmin eloa makuuhuoneessa, mutta en koskaan sitä sillä tavalla kaivannut ja olisin voinut olla helposti ilman aina viikko- ja kuukausitolkulla. Jo parin vuoden jälkeen seksi tuntui "pakkopullalta" ja koitettiin kyllä erilaisia virikkeitä ja systeemeitä virkistämään, mutta ei. Nyt olen ollut nykyisen miehen kanssa noin pari vuotta ja haluan häntä sitä enemmän mitä enemmän aikaa kuluu. Kai meillä nyt sitten "hormonit hyrrää" oikein kunnolla, meillä nelikymppisillä :D Ja kaikki tuntuu ihanammalta kuin koskaan. Osansa on varmaan sillä, että on vihdoin löytänyt rinnalleen sen oikean ja huomannut, että aiemmin sitä on vain kuvitellut rakastavansa, ero on kuin yöllä ja päivällä näin jälkikäteen katsottuna. Ja osansa sitten sillä, että tuntee itsensä jo niin hyvin, on itsevarma ja molemmat osaavat sanoa ja kertoa mikä tuntuu hyvältä ja mitä toivoo toisen tekevän.

Sori, lähti vähän laukalle tämä :D

Ei vaan oikein hyvä kommentti oli, toki tiedän, että nämä jutut menee täysin yksilöllisesti, mutta meillä näin. Mä olisin se aktiivisempi osapuoli, mutta ilman lapsen tekopuuhia ei haittaisi tämäkään, itse koen olevani kuitenkin siinä parhaassa parisuhteessa tähän asti, kolmas pitkä suhde, pisin oli liki 10 v.

Nuorena äidiksi kirjoitti:

Mä taisin ovuloida tänään!! Viiltävä kipu vasemmal puolel joka muuttu paineeks. Onneksi mies oli halukkaalla tuulella <3

Saa nähdä kuin käy!

Mulla oli eilen kans viiltämistä ja paineen tunnetta, jos oli ovis niin yllättävän myöhään ja ajoitus olisi mennyt mönkään.

Itse mietin monestikin sitä, että olisipa lapsen yrityksen aika ollut aiemmin, reilu parikymppisenä, kun hormonit hyrräs molemmilla ja halut oli huipussaan. Mies kertoo, että kolmen kympin rajapyykin ylittämisen jälkeen seksuaalisuus on enemmän tai vähemmän blaah asia. Toki tapasin nykyisen mieheni vasta kun hän oli yli 30 jo, ja hänen kanssaan olen ihan satavarma, että haluan perheen perustaa.

Summa summarum, nyt kun ovis on ollut ajankohtainen niin olen kirjoittanut tänne useasti. Toivon, että kokemuksestani olisi vertaistukea jollekin jota itse olen kovasti kaivannut.

Sori herkille, mut tänään tuli mun mielestä vasta oikein kunnon ovislimaa. No tiedä häntä, oliko mitä, mutta tuli sit sellainen fiilis, että pitäisi yrittää vielä varmuuden vuoksi tallettaa kun edellinen onnistunut oli toissapäivänä ja määrä aika vähäinen. No eihän se sit onnistunut mitenkään vaikka molemmat yritti tsempata kovasti. Jäi kurja fiilis kun olis toivonut, että edes yhdestä kierrosta olis jäänyt onnistunut fiilis päällimmäiseksi.

Meritähti kirjoitti:

Tämä on aamun tilanne 😅 mutta testi mittaa jo 6päivää ennen menkkojen alkua, joten mitä vain voi tapahtua. Soitin jo neuvolaan, odotan soittoa takaisin, sillä todettii km:n jälkeen se kilpparin vajaatoiminta, joten haluan heti neuvon, miten paljon nostaa annosta, ettei ainakaan toivottavasti sen vuoksi tulisi km:ää.

En uskalla vielä iloita, vaikka pieni ilon pulpahdus sisällä onkin. Näin viime yönä unta, että meillä on vauva; olin meinannut testata vasta sunnuntaina, mutta unen siivittämänä (mulla tapana joskus nähdä enneunia) päädyin testamaan heti tänään.

Varovaiset onnittelut ja viivalle vahvistumista! ☺

Tryout kirjoitti:

Ilona Eloisa kirjoitti:

Ovis lähestyy ja yritimme sitkeästi tallettaa, eikä se taaskaan onnistunut. En voi sille mitään, että kun tätä jatkuu kuukausi kuukauden perään niin romahdan itkuun joka kerta kun mies luovuttaa.

Mä niin ymmärrän sua! Meillä välillä samaa ongelmaa, eli siis mies ei meinaa millään tulla.. Mua turhauttaa niiin paljon että joudun kantamaan vastuun kaikesta ja sitten se jää siitä kiinni että miehen ei tee mieli tai ei vaan tule.. Itken kyllä kans melkein joka kuukausi tätäkin vaikka ymmärrän kyllä ettei mieskään mikään kone ole.

Nyt vielä kun on ollut pissatulehduksiakin usein niin en vaan uskalla mitään monen tunnin jyystöä... Mutta aina vaan masentaa oviksen jälkeen että tuliko talleteltua tarpeeksi. Joka toinen päivä pitäisi riittää, mutta jos ei riitäkään.. Miehelläni siis erityisen vaikeaa tulla usein, ainakaan perättäisinä päivinä tuskin ikinä onnistuu.

Ja ei siis tule edes purkkiin niin ei voi tota koti-inseminaatiotakaan testata.

Aioin tulla kiittämään ymmärryksestä! Huomasin, että mehän olemme ymmärtäneet toisiamme ennenkin, kun teema ymmärrettävästi toistuu. Pitäis ens kuussa muistaa varmaan, että mä en oo yksin näiden asioiden kanssa, että on muitakin, jotka kamppailee samojen ongelmien kanssa. Täällä palstalla se näkyy harvoin, joten mua on nyt kyllä lohduttaneet ne muutamat kommentit joita olette laittaneet. Tässä kuussa emme jääneet täysin tallettamatta, tänään vähän ovistuntemuksia ja migreeniä joten voi olla että ajoitus ainakin oli hyvä.