Ilona Eloisa

wannabe mami kirjoitti:

Haaveilija_90:

Oo niin ihanaa, että kaikki hyvin! <3 oliko sulla millasia oireita ennen kun plussasit? Tuliko kiinnittymisvuoto esim? entä mielialat?

Itsellä tässä n.vko menkkoihin ja ollut tosi depis olo. Eilen itku tuli syystä jos toisesta ja totesin tämän marraskuun olevan, ei pimeä, mutta MUSTA. Sellainen on kokonaisvaltainen olokin tässä hetkessä. Alavatsa ollut oudon pinkeä ja tänään treeneissä osa liikkeistä tuntui kiristävältä ja vihlovalta. Henkisen olotilan puitteissa en ole toiveikas, että tämä raskaudeksi kääntyy. Jotenkin niin varma olo, että nämä ovat vain menkka oireita jotka pahenevat siihen vkon päähän.. 

Vadelman: 

Siis mitä ihmettä?! Oon tosi pahoillani :( niin ikävä kuulla.. Jaksamista sinne <3 kerro miten tilanne etenee. Josko se siitä alkupaniikin jälkeen helpottaisi!

Itsellä samantyyppinen kokemus kun eräs entinen poikaystävä about 2-3 vuoden seurustelun aikana, yhtäkkiä vain aamupalapyödässä sanoi: "Tämä oli tässä. Mä haluun erota"... Excuse me?! ... Sitä kun luuli luottavansa toiseen ja yhteiseen tulevaan, joten tämä tuli todella järkytyksenä ja meni aikaa, että pääsin siitä yli. Vaikka palasimmekin silloin vielä yhteen. Sanoin nimittäin hänelle, ettei minua jätetä noin vain ja, että hän on "velkaa" meille, että otamme aikalisän ja niin otimme ja yritimme vielä. Suhde päättyi sitten kuitenkin loppujen lopuksi eroon. Hän ei ollut se oikea henkilö minulle, se täytyi vain hyväksyä ja itse suhteen päätinkin. Hyvä näin, koska en olisi muuten tavannut nykyistä aviopuolisoani ja olisin vain katkeroitunut väärän ihmisen kanssa, vaikka olikin vaikea päästää irti. Toivon kuitenkin teille, että saatte asianne kuntoon. Lycka till!

Villahuivi:

Paljon voimia sinne ja niiiiiiiin toivoisin, että teillä lapsi suotaisiin! <3

Tosiaan oma tilanne:

Alavatsaa nipistää, kipristää ja kiristää. Tietyt asennot jotenkin vielä vahvistavat tätä tunnetta. En sitten tiedä voiko olla vaan vatsalihakset tai tosiaan niitä menkka juttuja. Mieliala myös heittelee ja aivot ihan sumussa. Perus marraskuu ehkä :D Tänään dpo7. Eikös se kiinnittymisvuoto pitäisi noin 1vkon jälkeen ovulaatiosta tulla jos on tullakseen? Näin muistelin..?

Käytiin pienellä pikaisella lemmenlomalla, mikä osui juuri hääpäivämmekin kohdalle sopivasti <3 Totesin siellä, että onhan meillä kivaa ihan näin kahdestaankin :) nyt kun uusi kotikin tiedossa ja sisustus inspikset pomppasi huippuunsa (vaikka tähän mennessä ne oon olleet olemattomat about 5 vuotta, kun ollaan asuttu aina väliaikasesti jossain, syystä tai toisesta mm. ulkomailla asuminen ja putkirempat yms), niin jotenkin ajatus muuttui, että meneehän tämä näinkin jos ei sitä lasta tule. Tai adoptio on meillä sitten ratkaisu jos ei omintakeisesti saada uutta elämää aikaan. Eikös se ole ekologisempaakin niin? :D Oliko liian raju vitsi..? :/

Mekin ollaan adoptiosta jo vähän puhuttu vaihtoehtona, jos selviää, että ei lasta itse voida saada. Tai miehestäni olisi ylipäänsä parempi antaa koti lapselle, jolla ei ole mahdollista kasvaa synnyinperheessään ja onhan se toisaalta totta, että joillain alueilla on paha liikakansoitusongelma. Meillä menisi siihen, että ainoa vaihtoehto olisi kotimainen adoptio kv-adoption kulujen noustessa kerralla liian suureksi. Ratkaisuja pitäisi tehdä aika piankin, koska neuvonta kestää jopa 2 vuotta vaikka periaatteessa vuodessa sen pitäisi mennä. Ja sitten se pitkä odotus päälle, vuosia..

Mun mies suostui menemään testosteronitestiin. Oon helpottunut. Tietenkin olisi hyvä tavallaan, että kaikki olisi kunnossa, mutta jos löytyisi lääketieteellisesti hoidettavissa oleva vaje ja haluttomuus, yms. korjaantuisi niin sekin olisi hurjan helpottavaa.

Mä oon ollut aika maissa. Ovulaatio ois käsillä mut miehen haluttomuuden ja suorituspaineiden vuoksi yrittäminen on nyt ihan jäässä. Ei nimittäin kestä oma kupoli sitä, että talletus kuukaudesta toiseen epäonnistuu.

Oon yrittänyt houkutella miestä lääkäriin, jos ne testaisivat esim. hormonitasot, jotka voi vaikuttaa asiaan.

portland kirjoitti:

Nyt täytyy vähän päästä sanomaan. Sovittiin miehen kanssa, että vedetään nämä kaksi vikaa kierrosta ennen virallisia lapsettomuustutkimuksia vähän niin kuin täysillä. Kääritään hihat jne.

Kerroin miehelle mitkä ne tärkeät päivät tai mikä se kuumin kausi on. Seksiä oli tiistaina ja eilen, eli lauantaina. Tänäänkin piti ja pari tuntia sitten tikku näyttikin tasavahvaa.

Noh, mies lähti ulkoilemaan aikaisemmin päivällä. Laittoi myöhemmin viestiä, et meneekin vähän pidempään kun treffasikin poikien kanssa. Tuli joku aika sitten kotiin kännissä.

Normaalisti tämä ei haittaisi minua, mies voisi käydä useamminkin viettämässä laatuaikaa itsekseen, hän ei siis tee sitä paljon. Mutta sit vielä känni päälle. Juuri tänään, juuri kun sovittiin, et nyt tehdään kunnolla ja tosissaan. Harakoille meni sekin nyt sitten.

Tämä puoli on oikeasti rankkaa, kun tuntuu, et sitä yksin kantaa sitä jatkuvaa "huolta" ja tietoisuutta siitä missä mennään kierron suhteen. Sitä miettii miten syö, miten nukkuu jne, kun tietää, et kaikki voi vaikuttaa. Ihan automaattisesti.

Mies ei mieti. Toki hän lapsen haluaa ja puhuu siitä paljon, mutta että se olisi jotenkin käytännön tasolla se hänen omistautuminen? Enpä tiedä.

Eikä se tietenkään tarkoita, et kierto meni välttämättä hukkaan kun ei tänään harrastetakaan seksiä, eikä huomennakaan kun menee töiden osalta taas kaikki ristiin, mutta se pettymys siitä, että taasko vain minä kannan tätä ristiä.

Kun en ihan jaksaisi enää kantaa. Haluaisin luovuttaa koko homman, lopettaa seksin harrastamisenkin joksikin aikaa ja vaan olla. En halua olla nipottaja, en halua, että pitää aikatauluttaa ja olla tärppänä tiettyinä päivinä vaikkei jaksaisikaan eikä huvittaisi ollenkaan.

En edes jaksa syyttää miestä mistään, tekisin tismalleen samoin mikäli osaisin heittää läskiksi eikä tarvitsisi mennä töihin heti aamulla.

Haluan vain, että tämä prosessi olisi ohi ja elämä voisi jatkua normaalina.

Voi ei, sympatiani on isosti sun puolella! Tosi kurja tilanne. Muista, että sun tunteet on ihan oikeutettuja. Oon tunnistanut itse ihan samoja tässä kuukausien kuluessa. Voimia sulle!

Kanelipulla kirjoitti:

Minä tulen tänne takaisin. Reilu viikko sitten raskaustesti näytti plussaa ja nyt on alkanut vuoto. Yhden keskenmenon keväällä kokeneena en pysty muuta ajattelemaan kuin, että tässä tämäkin nyt oli. Välillä vihlovaa alavatsa- ja kylkikipua, mikä puhuisi myös keskenmenon puolesta.

Johan tässä ehti innostua ja iloita, että tulin kuitenkin raskaaksi ja oli tunne, että nyt kaikki menee hyvin.

Voi ei :( Voimia Kanelipulla