illusia86

Tänne tulee niin kauheasti viestejä, ettei millään pysy perässä :) sanon siis vain kaikille yhteisesti, että jaksamista ja voimia innokkaaseen yrittämiseen! Ja tervetuloa Sminkki ja 2OFUS

Ja noista pahoista tavoista, olen aivan mielettömän onnellinen että onnistuin kesäkuun lopussa lopettamaan tupakoinnin! Poltin vuosikausia, mutta lopulta lopetin ihan ilman mitään korvaushoitoa, lopetin vain. Muutettiin uuteen asuntoon ja päätin, että täällä en polta. Enkä ole polttanut :) Paljon tsemppiä lopettamiseen kaikki te sitä pohtivat, tahdonlujuutta se vaatii muttei ole lainkaan mahdoton tehtävä - terveisin elävä esimerkki :)

Mä olin tuntevinani oviksen viime keskivikkona, aika olisi ollut sopivat ja oireetkin sen mukaiset (limat ja kivut). Mut joo, sitten mietin jo että ohhoh kun on alavatsa kipeänä, alkavatko raskausoireet todella näin pian oviksen jälkeen? Ja hah. Mulla olikin virtsatieinfektio. Jippii. Ja nyt sitten särkee kyllä, mutta siihen on hyvinkin looginen syy ja alkaa vähän tuntua, ettei tästä ekakierrosta kyllä napannut. Kuinka nopeasti muuten teille joskus plussanneille alkoi tuntemukset oviksen jälkeen? Periaatteessa olisi mahdollista kyllä, keskiviikkona jos oli ovis niin tiistaina heiluteltiin peittoja – eikös ne siittiöt jokusen päivän siellä elele? Yritän siis pitää toivoa yllä. Ja tuo mistä puhuitte, että muuta elämää säätelee koko ajan vauvahaaveiden mukaan, olen ihan samanlainen. Opiskelen vielä ja jatkuvasti mietin vain, että missä vaiheessa opinnot jäisivät hyllylle jos nyt tulisin raskaaksi. Että ehtisinkö vielä tehdä sen ja sen näytön ja palaisinko koulun penkille lapsen kasvettua. Huokaus. Ja voin vain kuvitella, että pahemmaksi tämä menee, meillä on sentään vasta yk1 :D toki näitä haaveita ja pohdintoja oli jo ennen kuin aloimme varsinaisesti yrittämään.

Iloa kaikille alkavaan viikkoon!

Hei kaikki!

Kirjoittelin muutaman viestin tuonne toiseen ketjuun, mutta siellä on niin hiljaista että liitynpä nyt myös tähän porukkaan :). Eli 28 vuotta olemme mieheni kanssa molemmat ja esikoista olemme yrittämässä. Kiertoni pituus on pillereiden vuoksi täysin epäselvä, nyt kp10. Musta vähän jo perjantaina tuntui, että olisko ollut ovis jo tässä vaiheessa kiertoa (eli tosi aikaisin!) kun alavatsaa särki, mutta saatoin myös kuvitella. Joka tapauksessa alkaa olla kriittiset hetket tälle kuukaudelle, jännittävää! Ja toki sitten kun menkkojen alkua odottelee niin vielä jännittävämpää...en oo testaillut ovista, ajattelin ensi alkuun seurata, minkä mittaiseksi kiertoni muodostuu. Ja siis mä todellakin kuvittelen, että joudutaan yrittämään tooosi kauan. En tiedä miksi, mutta tuntuu jotenkin aivan epärealistiselta että tulisin jotenkin noin vain raskaaksi. Ehkä se on sellainen suojelumekanismikin, ettei sitten niin hirveästi harmita jos ei lasta ala kuulua? En tiedä. Nyt on siis yk1. Mulla on takana myös vakava syömishäiriö, toivon ja rukoilen ettei se ole pilannut hedelmällisyyttäni, mutta senkin vuoksi olen valmis yrittämään kauan - kun tuntuisi lottovoitolta, että raskaus alkaisi muutaman kuukauden yrittämisen jälkeen, kun mahdollinen skenaario on sekin, etten voi tulla lainkaan raskaaksi. Olen siis kuitenkin täysin toipunut, normaalipainoinen ja hyvinvoiva. Mutta joo, yritän tosiaan ottaa tämän varsin rauhallisesti (no hah, ajatukset ei muussa pyörikään kun vauvoissa :D), onneksi miehellä on vielä pahempi vauvakuume kuin minulla, joten voimme yhdessä haaveilla nyytistä :).

Onnea matkaan kaikille yrittäjille!

Illusia86 kp10/? yk1

Kiitos kivasta tervetulotoivotuksesta kaikille!

Melita: mäkin olen paljon miettinyt, että kenelle tästä uskaltaa puhua. Vanhemmat on kyllä totaalisen EI koska en jaksaisi äidin touhotusta ja jatkuvaa kyselyä, tai pahimmassa tapauksessa toppuuttelua ja hiljaista kieltämistä, mulla on kuitenkin opinnot kesken ja jos ihan pelkällä järjellä ajattelee niin vielä ei olisi oikea aika. Mutta koska se oikea aika sitten on? Entä jos en ole enää hedelmällisessä iässä kun olosuhteiden perusteella olisi "oikea aika"? Ollaan ajateltu mieheni kanssa, että jos tulen raskaaksi niin jatkan koulun loppuun sitten myöhemmin, mutta jos yrittäminen ottaa aikaa niin sekin on ok, etenevätpä sitten opinnot. Tsempit sinne, todellakin, positiivisella mielellä eteenpäin :)!

Tyttö ja Varis: oi kun minäkin täällä olen peukut ylhäällä, että teillä nappaisi!

Ja tottakai peukut ja varpaat on pystyssä kaikille muillekin, kyllä ne plussat vielä meidänkin kohdille osuu!

Mulla on siitä mukava tilanne, että meillä on hääjärjestelyt meneillään. Eli aina kun vauva-ajatukset meinaa lähteä käsistä, alan ajatella häitä :D siinä riittää järjestelyä ja muistamista, enää kaksi kuukautta niin olen aviossa! Tänään just hoidettiin kaikkea tuohon liittyvää, käytiin sopimassa juhlatilan vuokra ja tarjoilut ja eksyttiin jopa sormuskauppaan. Yksi kaunis timantti keltakultaisessa sormuksessa on nyt tilattu :). Tuosta miehen reaktiosta vielä, että meillä miehellä on ollut vauvakuume jo kauemmin kuin minulla, ja hän on myöntänyt sen ihan ääneenkin :D yritän valaa meihin molempiin zeniläistä rauhallisuutta tämän asian kanssa, vähän sama kuin sinulla blondcherry että kuvittelen että stressaaminen ja jatkuva asian ajattelu jotenkin vaikuttaisivat johonkin :D mutta kyllä kai stressi voi oikeasti vaikuttaa? Tai ei rauhallisuudesta ainakaan mitään haittaa ole. Om vaan.

Iloa ja rauhaa kaikkien yrittämiseen, itsekin yritän ajatella vain että levosta käsin hyvä tulee :)

Hei kaikki!

Uutena paikalla, ollaan mieheni kanssa päätetty että nyt alkaa yrittäminen, hirveän jännää! Yritän ottaa ihan rauhassa, on hyvin mahdollista että joudutaan yrittämään kauan...mulla on aika hankala syömishäiriö takana, ja vaikka nyt voinkin mitä parhaiten on olemassa se riski, että vaurioitin kroppaani. Tietenkin toivomme parasta, mutta samalla yritän varautua myös siihen mahdollisuuteen, ettei raskaaksi tuleminen välttämättä ole helppoa kuin heinänteko. Mutta aivan ihanaa aikaa tämä! Olen vähän ajatellut, että nyt ekan kierron ihan vain katsoisin, että mikä mun kierron pituus ylipäänsä on ja sitten seuraavasta alan vasta tekemään ovistestejä, jos alan ollenkaan. Ellen ole raskaana sitä ennen :D on niin hirveän piinaavaa kun ei oikein kenellekään uskalla puhua että ollaan yrittämässä, mutta omat ajatukset pyörii vaan vauvoissa. Olen siis 28v ja mies on samanikäinen, esikoinen olisi toiveissa. Tällä hetkellä vasta kp5, eli pitkä kuukausi yrittämistä edessä :) kaikkein eniten yritän ottaa ihan rauhassa, etten ainakaan hermoilullani heikentäisi vauvamahiksia :D ja aloin mä syömään tuollaisia vitamiineja - kaikki keinot käyttöön. Nyt vaan pitäisi viettää ahkerasti aikaa makuuhuoneessa...mieheni on kyllä suloinen kun se on niin innoissaan tästä, koko ajan saa kuulla että "kohta meille tulee vauva" ja eilen hän kertoi jo miettineensä lasten nimiä :D vaikka siis ekaa kiertoa yritetään, saa nähdä laskeeko into jos homma pitkittyy. Toivomme parasta

Luin jo hetken näitä keskusteluja ennen kuin kirjauduin, kauhean kiva henki täällä, sellainen kannustava :) tsemppiä kaikille hermoilijoille, ilmoittaudun kuuluvaksi joukkoon :)