Ikliö

Venäjä on meille edelleen vaara ja maamiinojen poistaminen oli tosi tyhmä asia.



Vauvalomalaisten lapset pitäisi laittaa pois päiväkodeista tai siirtää jonnekin laitakaupungille.



"ErItyislapsia" hyysätään ihan liikaa tavallisten ja erityisesti lahjakkaiden kustannuksella.



Ja suomalainen koululaitos ei ole ollenkaan niin hyvä kuin hehkutetaan

Tai sitten että teet neljännen jos saat takeet siitä, että sekin on tyttö.

Suvun nenäkkäille vanhoille tädeille voi sanoa, että nykyään tytöt jatkaa sukua siinä missä pojatkin.

Ja niinkin voi sanoa, että kun on tyttöjä, niin niillä saa niitä poikia miten paljon vain.

Meidän lapset olivat 12, 15 ja 16 kun lähdimme. Miehen komennus on 2 kalenterivuotta, mutta ajoitimme menon siten, että hän meni edeltä, me tulimme perästä kun kouluvuosi oli loppu ja lähdimme taas takaisin seuraavaksi syksyksi ennen koulujen alkua, jolloin lapsille tuli yksi ehjä kouluvuosi paikan päällä. Lapset olivat Middle Schoolissa ja High Schoolissa samoilla luokilla ikäistensä kanssa eli luokilla 7, 10 ja 11.



Vanhimmaisella oli ennen lähtöä lukiopaikka saatuna Suomessa ja hän sai vuoden High School-pakerruksesta hyväksyttyä 26 kurssia, siis reilun kolmanneksen lukion minimikurssimäärästä. Hän ei siis käytännössä juurikaan jäänyt ikäisiään jälkeen, vaikka kävikin vuoden muualla koulua.



Keskimmäinen oli lopettanut Suomessa 8. luokan ja jäi siis ilman Suomen peruskoulun päättötodistusta, mutta pääsi ns. joustavan haun piirissä juuri siihen lukioon, mihin halusikin. Myös hän saanee kuitattua lukiokursseja viime vuoden opinnoistaan. Näin hän olisi jopa hieman ikäisiään edellä.



Kuopukselta jäi Suomessa väliin 6. luokka ja hän jatkoi normaalisti omanikäistensä mukana 7. luokalla Suomessa.



Tytöillä oli mukana muutama strateginen koulukirja Suomesta, joita he lueskelivat silloin tällöin,eikä vuoden poissaolo esimerkiksi saksan kielessä näytä juurikaan haitanneen. He tekivät kaikki jenkkivuoden ajan kovasti töitä koulussa, jossa oli erinomaiset opettajat ja jossa lapsilta vaadittiin työpanosta, ja kaikki sanoivat, että paluu omanikäisten tasolle Suomeen on ollut jopa helppo. Esimerkiksi luonnontieteissä ja matematiikassa New Yorkin kouluissa ollaan reilusti Suomea edellä, esimerkiksi tuon peruskoulun 9. luokan väliin jättänyt keskimmäisemme osaa nyt reilusti yli puolet Suomen pitkän matematiikan lukion oppimäärästä.



Parasta vuoden ulkomailla olossa on tietenkin englannin kielen vankistuminen sujuvaksi käyttökieleksi, uusien ystävien saaminen ja sen huomaaminen, että elämää on muuallakin ja vaikka se erilaista onkin, se ei mitään haittaa. Kaverisuhteet pysyivät yllä skypen ja sähköpostin avuilla, meillä myös kävi lasten kavereita lomien aikaan tiuhaan tahtiin.Yksi vuosi menee todella nopeasti, teini-ikäiselläkin. Uudet kansainväliset ystävät tulivat siihen vielä lisäksi. Paikalliset olivat ystävällisiä ja varsinkin yhteistyö koulun kanssa oli antoisaa. Myös minä nautin vuoden toimivapaastani ihan hävyttömän paljon.



Omien kokemusten perusteella sanoisin siis, että rohkeasti ja avoimin mielin matkaan!

Sama kun vetäisit kraanavettä tai sokeria. Jos uskot kovasti, nekin auttaa. Miten sellainen aine voi auttaa, josta on ravisteltu ja laimennettu alkuperäiset aineet jopa kokonaan pois?

...niin berninpaimenkoira on hyvä vaihtoehto lapsiperheeseen.

Tokihan siitä lähtee karvaa, mutta sen luonne on mitä parhain, se kiintyy syvästi perheeseensä ja on itsevarma ja vakaapäinen ja kestää myös lasten kaahotusta.