Henriikka81

Hahaha, himmeli :D :D, ihan paras! Mä voisin tehdä tuollaisen ovistesteistä :D

Onnittelut Weebee ja paljon tsemppiä että pääsisitte loppuun saakka! Ja Jules, pahoittelut :(. Näillä numeroilla kun yritetään niin todellakin soisi jokaisen plussan johtavan toivottuun lopputulokseen.

Mun mielestä ei kyllä todellakaan ole lääkärin asia lähteä arvioimaan onko joku liian vanha tai liian nuori perheen perustamiseen. Eiks toi nyt ole vähän sama jos sanoisi jollekin alle 25-vuotiaalle, että sulla on kato aikaa niin odotteleppa 10 vuotta.

Juttelin aiheesta parhaan ystäväni kanssa ja kyllä mä vaan edelleen suosittelen että kertokaa niille läheisimmille ihmisille edes näistä. Tekee tosi hyvää tietää, että on ihmisiä jotka pitää meille peukkuja ja ajattelee meitä. Ja että nää ihmiset on tukena kävi miten kävi.

Ainut vaan että tää aihe on sellanen että alan aina itkeä kun puhun tästä. Vaikka yleisfiilis on ihan ok, niin silti vaan vollotan. Tänäänkin tää tapahtui ravintolan terassilla keskellä päivää, saatoin saada hieman outoja katseita osakseni siellä itkeskellessäni.

Anpiainen; joo toistaiseksi vain yksi näyte on mieheltä otettu. Ensikäynnillä myös ultrattiin kivekset ja siellä ei näkynyt kummempaa. 

KP 21/28 menossa ja perus oireet... Oireita on ollut niin paljon joka kierrossa että niitä en jaksa kovin vakavasti ottaa. Oviksen kyllä tunsin tässä kierrossa selkeämmin kuin ikinä ennen, pari päivää jomotteli oikeaa munasarjaa ihan kunnolla.

Oon tässä lomalla ja siideriä on tullut nautittua lähes joka ilta yksi tai pari... Huomenna oon lähdössä kavereiden kanssa reissuun ja siellä taatusti menee viiniä. Alkoholinkäyttöä olen kyllä miettinyt, että pitäisikö rajoittaa tässä yrittäessä. Välillä on ollutkin pidempiä kuivia kausia mutta eipä näillä yrityskerroilla voi vaan koko aikaa ajatella olevansa raskaana :/. Näille reissukavereille kerroinkin meidän huonoista uutisista, molemmat on pienten lasten vanhempia mutta niin tärkeitä ystäviä että koin tärkeeksi kertoa. 

Loman jälkeen pitäis terkkarille soitella että miten sieltä saisi aikaa. Tosin mies aikoi vielä toisen simppanäytteensä käydä siellä yksityisellä antamassa, joten katsotaan nyt millä aikatauluilla hoitoihin aletaan hakeutua.
Viime päivät on taas ollut ihan hyvä fiilis siitä, että vauva tulee jos on joskus tullakseen ja erityisesti siitä että eiköhän me kahdestaankin ihan hyvä ja onnellinen elämä eletä. Meillä on paljon haaveita jotka ei liity lasten saantiin mitenkään ja ne on kyllä olleet iso henkireikä välillä.

Yritys on meillä tosiaan aloitettu 8/2013 eikä mitään raskautumiseen viittaavaakaan ole tapahtunut.

Ilmeisesti siittiöitä on liian vähän inseminaatioonkaan, joten IVF lienee meille oikea hoitomuoto. Jos nyt sinne asti sitten päädytään.

Nyt olen taas jaksanut olla toiveikas, jospa se näyte paranisi. Toisaalta, vuosi yritystä takana ja jos sperma olisi jossain vaiheessa ollut parempaa niin kai meillä olisi se lapsi jo... 
Iherbille laitoin tilaukseen miehelle kunnon setin nappeja: sinkkiä, d-vitamiinia, foolihappoa. Ja vehnänalkioöljyä pitäisi vielä hankkia :).

"Kivaa" kuulla, ei siis tietenkään kivaa mutta lohduttaahan se että on kohtalotovereita :).

Me ei varmaan kumpikaan olla valmiita lahjasoluihin, eli jos ei nyt parin vuoden sisään onnistu omilla soluilla niin adoptiota varmaankin yritetään. Toki meillä alkaa sitten ikä tulla vastaan, en oikein tiedä kauanko tässä kannattaa enää odotella epätodennäköistä tärppiä :(. Uskon kuitenkin että voidaan sitten elää kahdestaankin, mutta jotenkin itse pelkään että kadun myöhemmin jos ei nyt yritetä kaikin keinoin.
Aika mielenkiintoista on aika ollut myös parisuhteen kannalta. Toisaalta ollaan juteltu enemmän kuin ikinä ennen ja lähennytty, mutta kyllähän tästä aiheesta myös tosi mojovasti riidellään, ollaan jotenkin niin äärimmäisen henkilökohtaisella alueella ja asioita mihin ei mitenkään ole voinut valmistautua. Meille on kuitenkin molemmille tärkeintä että pysytään yhdessä ja että molemmat on päättämässä näistä lapsiasioista. Sikäli on turvallinen ja hyvä olo yrittää juuri tämän miehen kanssa <3

Me ei olla kerrottu monelle tästä, muutama ystävä tietää ja on kivaa ja tärkeää että on joitakin kelle avautua. Kummankaan vanhemmat ei tiedä. 
Ollaan kyllä hyvin myös vältytty noilta täällä puhutuilta ikäviltä huomautuksilta. Mä oon aika valmis asiasta keskustelemaan ja luulen että jos joku oikein törkeästi huomauttaa niin sanon kyllä takas jotain tyyliin "lasta on toivottu mutta eipä vaan ole tärpännyt". Mikään salaisuus tämä siis ei missään nimessä ole, lähinnä en itse jaksa asiasta keskustella koska yritän itsekin suurimman osan aikaa ajatella jotain muuta.

Heippa kaikki!

Toivottavasti ette kokonaan katoa täältä, teidän keskustelun seuraaminen, vaikkakin puskista, on ollut iso henkireikä!

Me ollaan toivottu omaa lasta vuoden verran. Mä oon 33v ja mies 36, yritystä takana vuosi. Ei yhtäkään plussaa, menkat ne on vaan tulleet kuin kello :(. Nyt kesällä käytiin yksityisellä tutkimuksissa, mulla kierron kartoitus ja ultra ja sen puolen kaikki ok, miehen näytteessä sitten olikin paljonkin vikaa kuten mm. normaalimuotoisten siittiöiden määrä 0%, ja kaikki muutkin lukemat viitearvojen alle. Mahdotonta luomusti raskautuminen ei kuulemma ole mutta ei kyllä missään määrin todennäköistäkään. Miehen testitulokset saatiin viime viikolla ja nyt yritän asennoitua siihen, että hoitoihin mennään. Enää sitten pitäisi päättää mihin asti ollaan valmiita jatkamaan.
Ekat tutkimukset tehtiin yksityisellä mutta nyt yritämme hakeutua julkiselle puolelle. 
Tähän asti olemme molemmat ajatelleet, että lapsia tulee jos on tullakseen ja jos ei, niin olemme ihan onnellisia kahdestaankin. Mulla ei oo mitään "lapsesta asti halunnut äidiksi" -juttua, lähdettiin ikäänkuin kokeilemaan joten tuli vähän yllätyksenä miten rankkaa on kun ei sitten onnistuttukaan, ja kuukaudesta toiseen jatkuva epävarmuus on jotain ihan hirveää.

Mulla on tiivis kaveriporukka ja kaikilla on lapsia. Tähän asti olen ollut ihan positiivinen ja ajatellut että kyllä mekin aikanaan, mutta nyt kun omat huonot uutiset ja kaverin vauvahehkutus osui samalle päivälle, siihen loppui oma jaksaminen enkä voinut enää kommentoida mitään. Nyt sitten kaiken muun lisäksi pelkään sitäkin, että tämä jotenkin erottaa mut ystävistä. 

Ihan vielä en ole valmis tulemaan asiassa omalla nimellä esille, mutta halusin että tiedätte että taustallakin luetaan enkä varmasti ole ainoa!