Helmipetteri

Meillä lapset söivät ennen vuoden ikää todella isoja annoksia, mutta paino pysyi koko ajan neuvolakäyrillä miinuksilla. Välillä rampattiin esikoisen kanssa neuvolassa viikon välein kun paino ei noussut/tippui. Vuoden iässä tyttö teki syömälakon - ja paino alkoi nousta! Keskimmäinen on kasvanut samalla tavoin ja vuoden ikäisenä syömisen määrä väheni todella paljon.



Nyt tytöt syövät milloin vähemmän, milloin enemmän. En jaksa stressata asiasta enää, tytöt ovat pirteitä ja hyvin kehittyneitä. Ruoka-ajoista olen pitänyt kiinni (joustoa tietenkin tarvitaan lapsiperheessä), ja siitä että mahaa ei täytetä maidolla ja leivällä. Ruokaa tarjotaan ja sitä syödään jos on nälkä. Meillä voi olla että yhtenä päivänä syödään joka aterialla ja pyydetään lisää, ja sitten seuraavaan viikkoon ruokaa vaan siirrellään lautasella.



Sinuna odottaisin rauhassa seuraavaa neuvolapunnitusta. Sairastumiset voivat aivan hyvin selittää painonpudotuksen. Jos paino on noussut, alkaisin karsia imettämistä. Alkuun siirtäisin imetykset ruoan jälkeen, jolloin maito ei ainakaan veisi ruoalta tilaa, ja kun se sujuisi, alkaisin lopetella imetystä siihen tahtiin kun se tuntuu hyvältä.



Tsemppiä! Meillä ainakin lapset ovat pysyneet hengissä, vaikka välillä tuntuu, että sillä ruokamäärällä mitä syödään se on vaikeaa..

Meidän kaikki kolme lasta on putkitettu, keskimmäinen kolme kertaa. Joka kerta ollaan oltu tutulla korvalääkärillä, yksityisellä lääkäriasemalla. Vakuutus on onneksi korvannut kaiken, maksettavaksi on jäänyt n. 700 euroa/kerta Kelan korvauksen jälkeen. Yksityisellä olemme käyneet lähinnä sen takia, että meillä on ollut sama lääkäri koko ajan ja putkitukseen on päässyt nopeasti.



Yleensä olemme menneet heti aamusta, mikä on hyvä lasten kanssa, sillä ennen toimenpidettä täytyy olla syömättä ja juomatta neljä tuntia. Osastolla lapsi on saanut esilääkkeen (5kk vanha ei saanut), joka tekee toiset hiukan tokkuraisiksi. Sen jälkeen lapsi on saatettu leikkaussalin ovelle ja vanhemmat ovat saaneet kahvia odotusajaksi. Noin puolen tunnin päästä on päässyt heräämöön, jossa on oltu vajaa tunti. Heräämössä lapsen on saanut syliin, jos on halunnut. Nuorin nukkui viimeksi koko heräämössäoloajan, kun taas keskimmäinen heilui ja huitoi tokkurassa. Heräämön jälkeen osastolla on oltu pari tuntia, jos kitarisat on poistettu, hiukan kauemmin.



Yleisesti ottaen toimenpide on mennyt todella hyvin joka kerta. Alle vuoden ikäisenä toipuminen on sujunut helpoiten, äidistä ainakin:) Yli vuoden ikäisenä tokkuraisuus ja " holtittomuus" nukutuksen jälkeen on ollut minulle vaikeaa katsottavaa. Sitä ei ole kestänyt pitkään ja lapsi ei sitä todennäköisesti muista, mutta itselleni se on ollut vaikea paikka. Viidentoista minuutin unien jälkeen lapset ovat olleet omia itsejään.



Putket ovat joka kerta auttaneet, kaikkia tulehduksia ne eivät tosin ole poistaneet, mutta selvästi vähentäneet niitä. Keskimmäisellä on nyt kolmannet putket menossa, koska edelliset eivät ole pysyneet kolmea kuukautta pidempään. Viimeiset on nyt laitettu marraskuussa ja sen jälkeen ei ole ollut yhtään korvatulehdusta. Vanhimmalla riitti kertaputkitus ja nuorin sai ensimmäiset reilu kuukausi sitten.



Jos vaihtoehtona on jatkuva antibioottien syöminen, siitä johtuva ripuli, kasvun hidastuminen, levottomat yöt ja lapsen huono olo, valitsen ehdottomasti putkituksen!



Toivottavasti tästä on apua, jos pohdit putkituksen hyötyjä ja haittoja.

Meillä ainakin putket toivat helpotuksen. Keskimmäinen tyttö on putkitettu nyt kolme kertaa, ikää tällä hetkellä kaksi vuotta. Putket on aina tulleet pois, lääkärikin on ihmetellyt kun eivät millään meinaa pysyä paikoillaan! Viime keväänä putket laitettiin huhtikuussa ja kesäkuussä ne olivat jo tulleet pois. Kesä meni hyvin, ainoastaan yksi korvatulehdus, joten ymmärrän hyvin epäröinnin. Putkitus tehdään kuitenkin nukutuksessa, joten siinä on riskinsä (pienet tosin mutta kuitenkin). Joka tapauksessa syksyn tullessa korvatulehdukset alkoivat uudelleen ja kolmen kuurin jälkeen taas putkitukseen. Marraskuussa putkitettiin ja putket ovat edelleen paikoillaan! Ikä taitaa tehdä tehtävänsä.



Vanhempi tyttö sai ensimmäiset putket kaksivuotiaana, liimakorva, putket pysyivät 10 kk. Mutta sen jälkeen ei ole ollut kuin yksi korvatulehdus, joka parani antibiooteilla. Nyt sitten nuorin on saanut ensimmäiset putkensa. Neljän antibioottikuurin jälkeen päädyttiin taas tähän ratkaisuun, mutta se ainakin meillä on oikea ratkaisu. Yöt nukutaan taas hiukan paremmin.



Kokemuksesta voin sanoa, että kannattaa etsiä hyvä korvalääkäri johon voi luottaa. Jos käy useilla eri lääkäreillä, putkitukseen pääsy voi viivästyä. Niin meillä kävi ensimmäisellä kerralla. Mutta kokemuksesta oppii. Toivottavasti teillä putkitus auttaa ja kesästä tulee aurinkoinen!