Helene4

pikku mustatukastamme:)



[URL=http://www.aijaa.com/v.php?i=5334372.jpg][IMG]http://www.aijaa.com/img/…]

Haahuvauva saapui meillekin 21.11, ihana pikkuneiti 3460g/49cm. Neidillä oli vauhdikas maailmaantulo, tupsahti reilussa kolmessa tunnissa ekasta supistuksesta laskien:)

Nyt totutellaan jälleen aivan pikkuruisen kanssa elelemään, isommat ovatkin jo 4v,8v ja 10v ikäisiä, ovat aivan hurmioissaan pikkusiskosta:)



Helene+neiti 4vrk

Yritän nyt ehtiä synnytystarinan kertomaan kun neiti toistaiseksi nukkuu:)

Elikäs viime perjantaina yllättäen menivät vedet, sängyssä makailin tv:tä katsellen kun tunsin miten jotain lurahti, pomppasin pystyyn ja polvet yhdessä "juoksin" vessaan pöntölle ja lorisemalla tuli lisää vettä. Tämän jälkeen tuli verta, ihan pöntön täydeltä ja minä paniikissa miestä huutamaan vessaan, tärisin kauttaaltani kun säikähdin verensyöksyä. Alettiin sitten herättelemään lapsia että lähdetään samantien sairaalaan tutkituttamaan mitä tämä verenvuoto on (verta tuli ihan koko ajan). Aivan pientä kiristelyä vaan tuntui kohdussa, ei supistellut. No, sairaalassa sitten todettiin että vedet on menneet mutta verentulo jäi ihan pimentoon, ei saatu selville mistä moinen vuoto(jota tuli ihan valumalla vieläkin) mutta vauvalla oli kaikki ok. Käytiin sitten öisellä kävelylenkillä luvan kanssa jotta saisin suppareita tulemaan ja synnytyksen alkamaan, käveltiin tunnin verran tuloksetta ja palattiin sairaalalle. Sairaalassa sain sitten antibioottitiputuksen(todettu streptokokki) ja odottelemaan vaan. Yritettiin sitten torkkua siinä, mulla ei edelleenkään suppareita. Aamulla sitten toinen kätilö tuli sanomaan että ellei ala tapahtua, saan kammoamani oksitosiinitiputuksen ja sovittiin että ensin yritetään nenäsumutteella jota aloin ottaa 10min.välein ja lähdimme taas ulos kävelemään puoleksitoista tunniksi. Vähän enempi alkoikin tuntua kiristelyä ja kun palattiin taas sairaalalle, alkoi ihan mojovat supparit 2-3min.välein, kello oli 10:30. Yhdeltä sitten sisätutkimuksessa sanoi että ei täällä oikein tapahdu mitään ja meinasin tirskahtaa itkuun kun olin kuitenkin todella kipeä jo. Kätilö sanoi että alkaa kohtapuoliin soittaa lääkäriä laittamaan kohdunkaulapuudutuksen, mutta siihen ei ikinä ehditty, sillä sitten tapahtui rytinällä. Hetkessä alkoi tuntua siltä että nyt tää tulee ulos, huusin miehelle että nyt tää tulee pihalle, mies juoksemaan käytävälle apua hakemaan, ohimenevä kätilö kurkkas huoneeseen ja sanoi heti että juu, taitaa olla aika. Ja niinpä olikin, kohdunsuu oli auennut viimeisissä rajuissa supistuksissa n.3 sentistä kymmeneen senttiin aivan hetkessä. Säkkituoliin nojaten polvillani ponnistelin sitten neidin maailmaan. Ei sitä jälleen kerran muistanutkaan miten kipeää tuo synnytystouhu tekee, mutta se fiilis, mikä on kun kivut loppuu ja saat nostaa vauvan rinnalle vie kyllä voiton kaikista maailman fiiliksistä!!Selvisin yllättäen kuitenkin helpolla koko pikatoiminnasta, ei tullut tikkejä eikä olo edes ollut "synnyttäneen olo":)

Kotiin palattiin sitten jo samana iltana, päästiin 6 tunnin tarkkailun jälkeen kotimatkalle ja synnytys kirjattiin polikliiniseksi synnytykseksi. Olin positiivisesti yllättynyt miten kannustavaa henkilökunta oli nopeaan kotiutumiseen (liekö osasyy myös synnärillä ollut valtava ruuhka?). Eilen käytiin synnärillä lopputarkistuksessa ja kaikki hyvin:)

Hormonihuurut on iskeneet pikkuhiljaa kyllä päälle, itkettää ja naurattaa lähes samaan aikaan, tuttuahan tämä toki edellisistä kerroista on. Neiti on hurmaava mustatukka, päivä ja yö vaan päälaellaan vielä, päivisin nukkuu 4-5tunnin putkia, öisin seurustellaan joka toinen tunti ja joka toinen torkutaan. Mutta tässäpä enimmät kertomiset:)

Jaksuja mahallisille, palkinto odottaa jo teilläkin ihan lähellä!!



Helene+neiti 4vrk

Yritän nyt ehtiä synnytystarinan kertomaan kun neiti toistaiseksi nukkuu:)

Elikäs viime perjantaina yllättäen menivät vedet, sängyssä makailin tv:tä katsellen kun tunsin miten jotain lurahti, pomppasin pystyyn ja polvet yhdessä "juoksin" vessaan pöntölle ja lorisemalla tuli lisää vettä. Tämän jälkeen tuli verta, ihan pöntön täydeltä ja minä paniikissa miestä huutamaan vessaan, tärisin kauttaaltani kun säikähdin verensyöksyä. Alettiin sitten herättelemään lapsia että lähdetään samantien sairaalaan tutkituttamaan mitä tämä verenvuoto on (verta tuli ihan koko ajan). Aivan pientä kiristelyä vaan tuntui kohdussa, ei supistellut. No, sairaalassa sitten todettiin että vedet on menneet mutta verentulo jäi ihan pimentoon, ei saatu selville mistä moinen vuoto(jota tuli ihan valumalla vieläkin) mutta vauvalla oli kaikki ok. Käytiin sitten öisellä kävelylenkillä luvan kanssa jotta saisin suppareita tulemaan ja synnytyksen alkamaan, käveltiin tunnin verran tuloksetta ja palattiin sairaalalle. Sairaalassa sain sitten antibioottitiputuksen(todettu streptokokki) ja odottelemaan vaan. Yritettiin sitten torkkua siinä, mulla ei edelleenkään suppareita. Aamulla sitten toinen kätilö tuli sanomaan että ellei ala tapahtua, saan kammoamani oksitosiinitiputuksen ja sovittiin että ensin yritetään nenäsumutteella jota aloin ottaa 10min.välein ja lähdimme taas ulos kävelemään puoleksitoista tunniksi. Vähän enempi alkoikin tuntua kiristelyä ja kun palattiin taas sairaalalle, alkoi ihan mojovat supparit 2-3min.välein, kello oli 10:30. Yhdeltä sitten sisätutkimuksessa sanoi että ei täällä oikein tapahdu mitään ja meinasin tirskahtaa itkuun kun olin kuitenkin todella kipeä jo. Kätilö sanoi että alkaa kohtapuoliin soittaa lääkäriä laittamaan kohdunkaulapuudutuksen, mutta siihen ei ikinä ehditty, sillä sitten tapahtui rytinällä. Hetkessä alkoi tuntua siltä että nyt tää tulee ulos, huusin miehelle että nyt tää tulee pihalle, mies juoksemaan käytävälle apua hakemaan, ohimenevä kätilö kurkkas huoneeseen ja sanoi heti että juu, taitaa olla aika. Ja niinpä olikin, kohdunsuu oli auennut viimeisissä rajuissa supistuksissa n.3 sentistä kymmeneen senttiin aivan hetkessä. Säkkituoliin nojaten polvillani ponnistelin sitten neidin maailmaan. Ei sitä jälleen kerran muistanutkaan miten kipeää tuo synnytystouhu tekee, mutta se fiilis, mikä on kun kivut loppuu ja saat nostaa vauvan rinnalle vie kyllä voiton kaikista maailman fiiliksistä!!Selvisin yllättäen kuitenkin helpolla koko pikatoiminnasta, ei tullut tikkejä eikä olo edes ollut "synnyttäneen olo":)

Kotiin palattiin sitten jo samana iltana, päästiin 6 tunnin tarkkailun jälkeen kotimatkalle ja synnytys kirjattiin polikliiniseksi synnytykseksi. Olin positiivisesti yllättynyt miten kannustavaa henkilökunta oli nopeaan kotiutumiseen (liekö osasyy myös synnärillä ollut valtava ruuhka?). Eilen käytiin synnärillä lopputarkistuksessa ja kaikki hyvin:)

Hormonihuurut on iskeneet pikkuhiljaa kyllä päälle, itkettää ja naurattaa lähes samaan aikaan, tuttuahan tämä toki edellisistä kerroista on. Neiti on hurmaava mustatukka, päivä ja yö vaan päälaellaan vielä, päivisin nukkuu 4-5tunnin putkia, öisin seurustellaan joka toinen tunti ja joka toinen torkutaan. Mutta tässäpä enimmät kertomiset:)

Jaksuja mahallisille, palkinto odottaa jo teilläkin ihan lähellä!!



Helene+neiti 4vrk

parisataa grammaa, tästä eilen syntyneestä kuopuksesta painoarvio oli rv.36+0 sillä hetkellä 2735g ja syntymäpainoksi arvioitiin n.3,6-3,7kg, syntyi 3460g painoisena:)



Kakkosesta arvioitiin rv.34+5 2700g ja syntyi 3760g painoisena.