Helene4

EVELINA, oon sinuu etsinyt jo KAUAN ja ihmettelin minne oot karannut. Jumalattoman paljon onnea sinulle viimeiseen koetteluun!! Nyt se on se kierto!!!! Paan kaikki plussasäteilyni sinuun!!!



Helene&Batman 31+0

Eniten koko perhekuviota muutti kolmas lapsi. Kaksi kun on se "vakio" mutta me kun päätettiin kolmas tehdä niin kyllä se kolmannen syntymä oli eniten elämää muuttava kuin yksikään sen jälkeen tulleista. Meillä siis viides lapsi tulossa. Kaksi on vielä "helppoa" ja silleen hallinnassa, kolmas muuttaa kuviot. Ihan kuin sinulla on kaksi kättä ja voit molempia kahta pitää kädestä, mutta kolmas vie osan aina toisen kädestäpitelystä, jos näin kärjistetään tämä:) Riippuu varmasti hirmuisesti lasten ikäerostakin ja lasten isän olemisesta siinä, että hoidatko yksin kaikki lapset vai jakaako lasten isä hoitovastuuta. Ei se ole niin yksiselitteistä.

Itselleni ei auttanut mikään kun kärsin pahoinvoinnista, ei akurannekkeet, ei ruokavalio, ei mikään:( Itse olen siis vain tyttöjä odottaessani rajusta pahoinvoinnista kärsinyt (neljä kertaa), ekat 16 viikkoa ja sitten helpottanut alkaakseen pahempana kuin alussakaan rv.26-28 lähtien loppuun saakka. Nyt poikaa odottaessani en ole juurikaan pahoinvoinnista kärsinyt, kahdesti olen koko aikana oksentanut ja rv. 31 nyt. Joillakin auttaa nuo mielikuvaharjoitukset, joita akurannekkeetkin ovat, itse keitin inkivääristä vesilitkuakin jota join aikoinaan kun mikään ei pysynyt sisällä tyttöjen aikaan tuloksetta. vasta kun pääsin osastolle nesteytykseen (i.v) niin alkoi ruoka pysyä pikkuhiljaa enemmän aikaa sisällä. Tuolloin paino oli pudonnut oksentelun ja kuivumisen takia jo 15% alkupainosta.



Helene&Batman 31+0

noita rajapyykkejä on hyvä pitääkin mielessä, onhan se kuitenkin niin että mitä pidemmälle pääsee, sitä todennäköisempää on että vauvan saakin joskus syliin. Ollaan vain tällaisia haaveilijoita ja menneiden takia pelkääviä, mutta sitä isommalta se palkinto tuntuu jahka sen saa syliinsä! Ja varmasti me kaikki ne palkinnot vielä saadaan, ei voi olla niin että kaikki ikävä sattuu vain meille, jo menetyksiä kokeneille. Pakko pitää lippua salossa ja uskoa että kaikki menee hyvin, eihän se liika stressi sikiöllekään ole hyväksi. Sen kun vaan osaisi!!

IITU, laskettu aika vielä listaan:)

Itselläni oli myös keväällä keskeytynyt km joka todettiin niskapoimu-ultrassa rv.12. Tuolloin olin käynyt yksityisellä rv.8+3 jolloin kaikki oli normaalisti, syke näkyi ja vastasi viikkoja yms. Np-ultrassa sitten todettiin että kuollut rv.8+5 eli heti ekan ultran jälkeen. No, itselläni noita keskenmenoja on ollut useita joten koskaan en ole osannut kunnolla iloita odotusajoista kun ajattelen niin hullusti että mikään viikkomäärä ei takaa elävää vauvaa syliin saakka. Synnytyksessäkin voi vielä pieni kuolla. Aika synkän kuuloista mutta näin sitä miettii kaikkien menetysten jälkeen:/ Täytyy vain toivoa parasta!!



Helene&Batman 30+6