hage

Ei koskaan. Kun opiskelin ja lapseni oli pieni ja rahat totaalisen loppu, lainasin njoskus kympin tai pari, jotka maksoin aina takaisin.

Rytmi tuo lapselle turvallisuutta ja tunnetta siitä, että asiat/tapahtumat ovat ennakoitavissa. Lapsi tietää mitä päivän aikana on odotettavissa: kun herätään syödään aamupalaa. Sen jälkeen ulkoillaan, leikitään tullaan sisään, syödään lounasta, otetaan päikkärit, syödään välipalaa, leikitään, ulkoillaan, tullaan kotiin, syödään, katsellaan telkkarista lastenohjelmat/askarrellaan/leikitään, rauhoitutaan /suihkutellaan, otetaan iltapala, mennään nukkumaan. Lapsi ei tiedä kellonaikoja, tietää vain turvalliset päivittäiset tapahtumat. Aikuinen määrittelee kellonajat ja antaa siten myös itselleen aikaa. Ja kun lapsi on kaiken tuon sisäistänyt, voi alkaa pikkuisen joustaa.

Olen sairastanut masennuksen. Sanon näin, koska uskon (ja toivon) parantuneeni. Olen lopettanut mielialalääkkeet ja terapian 2008. Kun olin masentunut ja toimintakyvytön, minua auttoi se, että tein itselleni päivä- ja viikko-ohjelman. Alussa päiväohjelmassa saattoi lukea vaikka, että suihku. Ja se oli päivän ainoa ohjelma. Seuraavana päivänä saattoi lukea, että suihku ja kauppakäynti. Alkuun viikko-ohjelma on liian vaativaa, mutta seuraavan päivän ohjelman tekeminen ei. Voimia antoi onnistuminen siinä, että pystyi suoriutumaan siitä sen päivän ohjelmasta. Kuinka paljosta sinä suoriudut? Liittyykö ongelmasi nimenomaan siihen, että et nyt OMASTA MIELESTÄSI suoriudu tarpeeksi hyvin opiskelusta? Mitä voisit laittaa tavoitteeksi opiskelun suhteen juuri huomenna? Tavoitteiden tulee olla sellaisia, joista sinun mahdollista suoriutua. Siitä niitä voi sitten kasvattaa. Voimia sinulle!

Olen eläkkeellä jo ja eläkkeeni on tosi pieni. Silti en haluaisi vaihtaa tätä vapauttani rahaan. Työni oli henkisesti järjettömän kuormittavaa enkä vaihtaisi rahaan sitä, että saan elää oman aikatauluni mukaan, vaikka en kauheasti pysty tekemään juttuja, jotka maksavat. Mutta minä keksin kyllä mukavaa, itseäni miellyttävä tekemistä ilman, että  tarvitsee maksaa senttiäkään. Minulla (iästäni huolimatta) on lukemattomia kirjoja lukematta, satoja metsiä samoamatta, kauniita auringon nousuja ja laskuja, miljoonittain musiikkia, ystäviä, joiden ei enää tarvitse kuunnella ahdistunutta valitustani työstä. Ja öitä, jolloin voin nukkua kuin lapsi eikä yksikään työstä tuleva ahdistus sitä häiritse.

Minkäs teet, kun ihmiset ei halua lennellä? Ei niitä tyhjiä koneita kannata lentää.