Haaveissa21

Onnea plussanneille! Ja kaikkea hyvää omiin tilanteisiinne.

Minun piti pitää täältä taukoa ja tarkoitus kyllä oli pitää pidempääkin taukoa koko prosessissa, mutta tilanteet muuttuu.. Me ollaankin päädytty ihan oikeasti yrittään ja oviksen aikaa (kp18) elellään. Mulla ei oo koskaan ollu näin hirmuiset ovisoireet kuin nyt. Tuntuu parhaillaan, että munasarjat kohta räjähtää tms. 😅 Vähän harmittelin, ettei ovistikkuja ole. Olis ollu mielenkiintoista tsekata mitä ne meinaa. Tuliko nää kivut ennen ovista via vasta jälkeen vai miten menikään. Ja kohta sitten pari viikkoa piinaillaan.. Onneksi paljon kaikenlaista tiedossa, joten tuskin paljon ehdin asiaa pohtimaan.

Onko flomama vielä palstalla? Mitä sulle kuuluu?

Mukavaa marraskuun jatkoa kaikille ja plussatuulia!

Me päädyttiin pitämään taukoa tässä projektissa. Sitten kun ja jos jatketaan, niin mennään ilman oviksen tarkkailua. Tajusin, että stressaan koko asiaa ihan hirveästi ja se melkein vaikutti jo suhteeseenkin ja mun mielenterveyteen. Nyt ollut jotenkin helppo olla, kun tiedän, ettei voinu tärpätä, eikä tartte jännätä alkaako menkat vai ei ja joutuuko taas pettymään. Mun pitää vielä sulatella/käsitellä keskenmenoa ja muita juttuja mitä mulla taustalla. Ehkäpä sitten joskus meille vauva vielä suodaan. Silloin kun sen aika on. Ja jos ei vauvaa meille suoda, niin sitten se on tarkoitettu näin ja asian hyväksyn.

Tänne toivotan kovasti plussatuulia! ❤️

Pitäkää itsestänne ja suhteistanne huolta. Kyllä se plussa tulee testiin sitten kun sen aika on. ❤️

Julppa kirjoitti:

Täältä palataan sydän palasina takaisin yrittäjien pariin. Mulla oli jo viikonloppuna jotenkin huono fiilis raskaudesta. Sunnuntaina tuli pientä tuhruvuotoa paperiin, samoin maanantaina ja tiistaina loppui. Ehdin jo melkein huokaista helpotuksesta ennenkun eilen alkoi runsaampi vuoto, välissä tummempaa ja välissä kirkkaampaa. Pieniä kipuja selässä ja vatsalla ajoittain ollut. Tänään näytti digi edelleen 1-2 vaikka pitäisi näin rv5+2 olla jo 3+ 😢 liuskatesti oli myös jo hieman haalistunut. Täytyy nyt yrittää hyväksyä ja sisäistää, että ei nyt saadakaan kesäkuussa vauvaa 💔

Yritin mennä töihin tänään, mutta alusta asti oli kamalaa taistelua itkua vastaan minkä varmasti muutkin huomasi. Lopulta oli pakko vetää vuorovastaava sivuun kun tuli tosi huono olo ja pulssikin hyppäsi jo 150. Niin järkyttävät itkut romahdin työkaverin syliin että. Sain kerrottua lopulta ja passitettiin kotiin ja ainakin huominen sairaslomaa. Henkisesti tätä surua ei ikinä aiemmin ymmärtänyt. Viikon aikana ehti kuitenkin jo iloita raskaudesta, hieman suunnitella tulevaisuutta ja kertoa parille lähimmälle ystävälle.

Tämä oli tällänen purkaus tähän väliin. Tsemppiä kaikille omiin tilanteisiin ja onnea uusista plussista ❤️

Hirmuisesti voimia. ❤️

Sain sitten vihdoinkin tänään oviksen tikutettua. Kp19. Siinä mielessä hyvä fiilis että tulipahan edes ovis napattua. Miehellä kunnon työstressi päällä niin ihan turha mitään edes kuvitella eli tää kierto oli tässä. Siirryn taustalle ja taidan ottaa etäisyyttä koko projektiin.

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille ja plussatuulia!

hiiviskelijä kirjoitti:

Haaveissa21 kirjoitti:

Mä oon kans niin todennut, ettei miehelle sais puhua milloin ovis. Se on sitten totaalinen suorituspainestop. Taas todettu. Ens kierrossa pitää muistaa tämä. Mä kyllä eilen jotenkin jo päätin, että alan kohta syömään ehkäisypillereitä tms. kun tuntuu, etten henkisesti jaksa tätä hormoonimylläkkää ja kehon kyttäilyä ym ja sitä haluaako/kykeneekö toinen talletella tänään tai huomenna tms. Jos olis tyytyväinen siihen mitä jo on ja unohtaa vauvakuumeet. (helpommin sanottu ku tehty) Ovistestit jätän kyllä tekemättä. Aamusella testi taas näytti negaa ja nyt menossa kp18/normaalisti28-30. Epäilen, etten saanu testiin näkymään tai sitten en vaan ovuloi. Oireet kyllä olis sellaiset.

Onnea plussanneille!

Meillä mies kyllä arvaa, milloin ovis on, kun on sen verran pitkään yritetty. On myös itse halunnut, että kerron oviksesta, vaikka se selvästi paineita lisääkin :( 

Raskauden yrittäminen on kyllä älyttömän rankkaa henkisesti. Mun tekisi myös mielialkaa käyttää ehkäisyä, että voisi unohtaa koko kuumeilun. 

Oliko sulla ennestään jo lapsia? Jos on, voisitko ajatella että antaisitte yrittämisen olla? Itse kovasti pohdin sitä, meillä kun on jo 8-v lapsi. Onhan täsäs yksilapsisuudessa toki hyviäkin puolia...

Mulla on 10v lapsi ja miehellä teini-ikäinen. Yhteinen jotenkin kruunaisi tän jutun. Oon edellisessä suhteessa vuosia kuumeillut, mutta silloin toinen ei halunnut lisää ja opin hyväksymään asian. Nyt uusi suhde ja mahdollisuus lapseen. Järjellä ajatellen pitäs unohtaa kuumeillut. Mutta en tiedä. Täytyisi nyt jotenkin osata rentoutua asian suhteen. Jos tää vielä kuukausi tolkulla jatkuu, niin sitten saa luvan olla ja otan ehkäisyn käyttöön.

Mä oon kans niin todennut, ettei miehelle sais puhua milloin ovis. Se on sitten totaalinen suorituspainestop. Taas todettu. Ens kierrossa pitää muistaa tämä. Mä kyllä eilen jotenkin jo päätin, että alan kohta syömään ehkäisypillereitä tms. kun tuntuu, etten henkisesti jaksa tätä hormoonimylläkkää ja kehon kyttäilyä ym ja sitä haluaako/kykeneekö toinen talletella tänään tai huomenna tms. Jos olis tyytyväinen siihen mitä jo on ja unohtaa vauvakuumeet. (helpommin sanottu ku tehty) Ovistestit jätän kyllä tekemättä. Aamusella testi taas näytti negaa ja nyt menossa kp18/normaalisti28-30. Epäilen, etten saanu testiin näkymään tai sitten en vaan ovuloi. Oireet kyllä olis sellaiset.

Onnea plussanneille!