Flomama

Täällähän on plussatuulia nyt liikkeellä!

Kaikille tsemppiä omiin tilanteisiin.

Mä en tiedä oonko vaan omissa haaveissa, mut dpo2 ja mä oon ihan varma et nää on samoja tuntemuksia kun viimeksi kun tulin raskaaksi, joka ikävä kyllä päättyi vk8 km. Alavatsassa jännä olo. Syömiset ja urheilut saa hetkeksi unohtamaan, mutta aina kun pysähtyy niin sama fiilis. Tää alko jo eilen. Ei satu, mutta semmonen lämmön tunne ja jotenkin vaan erikoinen. Voi toki olla vaan se että mä toivon tätä niin kovasti. Miten sitä malttaa odottaa nyt sit!!!!!! Sit jos oiskin plussa niin sit jännittäisi ettei ois km...

Tiuhtis kirjoitti:

Normaali väreissä.

Jännäähän tää on, mut ei täs vielä uskalla iloita. Pakko varmaan testata huomennakin :D vaikka meinasin aloittaa vasta dpo 10. On vaan jotenkin raskautunut olo. Vaikee selittää.

Kyllä siel jotain näkyy!!!

Muutama päivä niin alkaa näkyä kunnolla!

Haaveissa21 kirjoitti:

Tervetuloa uusille ja tsemppiä ja jaksamista uuteen kiertoon siirtyneille. 🤗❤️

Itsellä yk3 keskenmenon jälkeen menossa ja nyt kp9. Huomaan, että alkaa unohtua mun tulee jos on tullakseen-meininki. 🤦‍♀️😆 Huomasin nimittäin tilaavani ovistikkuja, vaikken ajatellut sellaiseen ryhtyväni. 🤭 Saas vaan nähdä ehtiikö ne tulla tarpeeksi aikaisin. Flo ennustaa ovista sunnuntaille. Mulla on jo hyvät suunnitelmat vkl varalle. Jotenkin toiveet raskautumisests hirmu korkealla nyt. Saattaapa ne taas 3vk päästä olla romuttunu. No, pitää yrittää nauttia tästä positiivisesta fiiliksestä niin kauan kuin se on päällä. Jotenkin ootan nyt hirveän malttamattomana loppuviikkoa ja sitä että pääsen yllättämään miehen. Jotain spesiaalia mulla suunnitelmissa meidän pään menoksi ja ehkä sopivasti oviskin on tarjolla...

Mukavaa lokakuun alkua kaikille!

Moikka vaan haaveissa!

Me ollaan ihan melkeen samoissa! Mulla on kp10 ja keskimäärin kierto 26pv. Km jälkeen jäi yksi kierto välistä ilman yritystä. Flo näyttää oviksen keskiviikolle joten hyvä yritys jo menossa hih.. Ne sanoo että joka toinen päivä ois hyvä harrastaa, mut en tiedä maltanko jättää tänään välistä. Mä en oo ovista oikeen tunnistanut muutakun ehkä limoista vähän, mut en voi varmaksi sanoa. Jännät on paikat!!!

Todellakin nautitaan tästä positiivisesta jännityksestä nyt!!! Kyl se plussa sieltä viel tulee!

Hei vaan!

Mä oon hetken ollu poissa km jälkeen, mutta lueskellut välillä juttuja. Onnea plussanneille ja tsemppiä kaikille muille! Mulla nyt kp3 25pv kierron jälkeen ja päästään miehen kanssa kokeilemaan. Eka kierto km jälkeen jäi välistä välimatkan takia ja toisaalta hyvä niin. Ihan kiva että kerkesin myös itse henkisesti palautua. Nyt hyvällä mielellä kokeilemaan. Isoin haaste tulee varmasti taas olemaan nuo piinaviikot ja olen jo suunnitellut että otan meditaation käyttöön että saan pidettyä mielen rauhallisena. Semmonen asia muuten tuli huomauttua kun oli menossa säännölliseen papakokeeseen niin eivät huolineetkaan. Kuulemma 3kk menee ennen kuin voivat ottaa testin että saadaan luotettavia tuloksia.

Kultakala kirjoitti:

Moikka taas kaikille!

Lapsettomuuspelkoa on täälläkin ollut, aina. Olen itse ihan pikkumukelosta asti tiennyt, että minä haluan olla äiti. Mikään työ, mikään muu elämäntehtävä ei ole koskaan tuntunut yhtä tärkeältä, kuin halu olla äiti.

Lukioiässä minulla sitten alkoivat todella vaikeat kuukautiskivut, ja törmäsin endometrioosi-peikkoon. Diagnoosiahan minä en saanut, koska sitä ei anneta nuorille kirveelläkään, mutta se iskosti minuun sen, ettei lasten yrittämisen kanssa pidä odotella yhtään ylimääräistä.

Minulla on vointi vaihdellut paljon viime aikoina. Eilen oli hyvä päivä, olin iloinen ja nauravainen. Olin luottavainen, että teimme raskauden eteen kaiken, minkä pystyimme ja nyt vain kävi näin ja nyt emme voi muuta kuin yrittää uudelleen. Minulla oli hyvä olo, että raskaus kyllä alkaa sitten kun on sen aika, ja elämässä on niin paljon muutakin mukavaa tällä hetkellä.

Välillä on sitten huonoja päiviä ja hetkiä. Keskenmeno tuntuu rinnassa törröttävältä puukolta, joka huonona hetkenä pistää niin, että on vaikea saada henkeä. Työssäni näen vauvoja ja raskaana olevia jatkuvasti, välillä asiakkaan poistuttua ovesta tulee itku. Miksi minä en saa olla tuossa tilanteessa, odottamassa esikoista. Miksi minä en saanut pitää meidän vauvaamme. Miksi noilla on noin monta lasta, ja minulla ei edes yhtä ainutta. Miksi, miksi, miksi...

Olen pysynyt vähän pois tältä palstalta, kun minusta alkoi tuntua pahalta, kun teillä joillain on jo lapsi/lapsia. Eihän se ole minulta pois, mutta se vain korostaa sitä omaa menetyksen kokemusta.

Tänään kuitenkin tuntuu taas, että voisi olla hyvä päivä tulossa. Yritän olla ajattelematta liikaa sitä, että haluan olla raskaana heti nyt pian, vaan suhtautua rennosti "tulee, jos on tullakseen"- asenteella (äärimmäisestä taikauskostani kirjoitinkin aikaisemmin, en saa "valmistautua" raskauteen millään tavalla, silloin en ainakaan tule raskaaksi).

Keskenmenon jälkeen on myös tuntunut ihan kauhealta, että monet ovat yrittäneet lohduttaa sanomalla "no tehän olette niiiin nuoria, kyllä teillä taas heti tärppää!" Ihan kuin se, etten ole 40v, jotenkin suojaisi minua surulta. Ja kun nuorikin voi kärsiä lapsettomuudesta, se tuntuu olevan osalle ihmisistä jotenkin ihan mahdoton käsittää. Ja se, että sanotaan että kyllähän sinä olet heti taas raskaana, tulee ihan älyttömät paineet. En varmasti tule tästä kierrosta raskaaksi, kun viime kerralla se kävi niin helposti, se on niitä kerran elämässä -kokemuksia. Tulen tänne sitten hajoilemaan, kun kuukautiset alkavat :'D

Mutta, tästä vuodatuksesta huolimatta minusta tuntuu kuitenkin oikeasti, että on kiva päivä tulossa. Rento päivä töissä, minulla on töiden jälkeen mukavia suunnitelmia illalle, kaikin puolin kaikki mukavasti. Ja tosiaan jälkivuoto loppui viimein viime viikon lopulla! Aloitettiin yrittäminen sitten saman tien eikä jääty odottelemaan ensimmäisiä kuukautisia, kun en kuitenkaan tule tästä kierrosta raskaaksi, niin ei sillä ole väliä. Säästetään sitten vaikka luontoa, kun ei käytetä kumia :D

Tsemppiä kaikille omiin tilanteisiin, ja tervetuloa Vohvelille! (Kai se oli nimimerkkisi, toivon syvästi että muistin oikein?)

Hei Kultakala,

Mä voin ainakin tunnistaa itseäni sun peloista ja myös siitä että välillä tuntuu pahalta lukea edes jostain asioista. Oma siskoni haluaisi lisää lapsia ja hänellä jo kaksi. Tuntuu välillä että hän suree asiaa melkein kuin ei olisi vielä yhtään. Kai mä ymmärrän että lapsia kun toivoo niin se tunne on voimakas, mutta itelle ois jo unelmien täyttymys se yksi. Mulla oli kans ensimmäisen km ja tuntui ja tuntuu edelleen tosi pahalta. Varovaisesti alettiin kuitenkin miehen kanssa muutosta suunnittelemaan ja sit se olikin poissa. Mä luulen että kun päästään yrittämään ja piinaviikoille niin en tiedä miten pysyn housuissani!! Tiedän että joo ajattelet vaan muuta ja teet juttuja, mut ei oo aina niin helppoa. Mutta hei! Onneks meillä on toisemme täällä ja ois kiva pitää keskustelu avoimena ja kaikesta saa puhua. Tsemmpiä ja voimia kaikille!