fissunen

Ystavani/naapurini olettaa etta lapset muuttavat yliopiston jalkeen takaisin kotiin. Asun ulkomailla ja taalla yliopisto on 'koulumainen' kolmivuotinen juttu. On suunnitellut kuinka muuttaa nykyisen talon niin etta siina on asunto hanelle ja miehelleen ja lapsille omalla erillisella sisaankaynnilla. Joopa! 

70-luvulla kun olin lapsi en muista kenkia omistaneeni. Onhan ne sandaalit varmaan joka kevat ostettu, mutta muistikuva on vaan paljain jaloin tai varvastossuilla. Kesan alussa oli herkat jalkapohjat ja mummolan hiekkatie sattui, kesan lopussa sita pitkin juoksi eika tuntunut missaan. 

Olen ulkosuomalaisena usein ihmetellyt naita uutisia suomalaisten uupumisesta, kun tyopaivat ovat Suomessa niin hirvean lyhyet ja lomat toisaalta pitkat. Kun viela olin Lontoon cityssa toissa tyopaiva oli lyhyimmillaan 9 - 18.30 ja ei todellakaan harvinaista etta kotiin paasi lahtemaan vasta 20.30. Lomaa saa ottaa korkeintaan kaksi viikkoa putkeen (koska taalla ei kayteta lomasijaisia). Sittemmin olen siirtynyt muihin hommiin, mutta ei toista edelleenkaan niin vaan lahdeta kun tyoaika loppuu. 

Vaikuttaisiko Suomessa jaksamiseen 'kiusaamiskulttuuri'. Onko suomalaiset jotenki v-maisia? Siihen ei tyopaivan pituus auta. Olkaa kiltimpia toisillenne!!

Rakastuin mieheen, muutin tanne yli 20v sitten. Erottiin. Tama on koti, tykaan olla taalla. Suomessa ollaan kesalla ja joskus talvella kun kaydaan Levilla. 

Oletko blogsissasi avutunut miksi noin negatiivinen suhde vanhempiisi? Oliko vakivaltaisuutta tai hyvakikayttoa?  Muuten en ymmarra ilkeilya.