Faith

1990-luvulla tv:stä tuli sunnuntaisin iltapäivällä amerikkalaisia "lämminhenkisiä draamoja" nuorista ihmisistä jotka esim. sairastuivat vakavasti ja joutuivat pyörätuoliin, ja kriisin läpikäytyään hyväksyivät lopulta sairautensa. Tarinoilla oli yleensä liikuttava onnellinen loppu.

Pidin elokuvia masentavina, mutta katsoin kun ei muutakaan tekemistä ollut.

Oma elämäni valitettavasti oli reilu kymmenen vuotta sitten vähän kuin tuollainen elokuva, kun sairastuin MS-tautiin. Onneksi en joutunut pysyvästi pyörätuoliin. 

Mutta joo, tavallisenkin ihmisen tylsä elämä voi yhtäkkiä muuttua lämminhenkiseksi draamaksi heh.

Snap: Rhythm is a Dancer. 

Vastapäätä kotitaloamme sijaitsevalla kioskilla kävin varmaan jo alle kouluikäisenä, mutta 1,5 km päässä lähikaupassa kävin yksin 7-8 -vuotiaana. Isoäitimme, joka oli vahtimassa minua ja siskoani, lähetti minut ostamaan kaalinpään kaalilaatikkoa varten.

Todennäköisesti tuo oli eka kerta yksin kaupassa, koska muistan että jännitin sitä. Suoriuduin tehtävästä.

Minulla oli tänään uutta lempiruokaani: savumuikkuja (säilyke), keitettyjä perunoita ja kermaviilikastike. 

Savumuikkusäilyke on suht kallis, maksaa n. viisi euroa, mutta syön siitä kaksi päivää. Ja kun lisuke on niin halpa kuin keitetyt perunat, aterian hinta ei ole liian korkea. Kermaviili on extraa.

Leikkaan pitkien hiusteni latvat säännöllisesti itse. Minulla on ihan hiussakset sitä varten.

Äitini on alkuperäiseltä koulutukseltaan kampaaja, joten hiustenleikkuuta varten ei lapsena ja nuorenakaan tarvinnut mennä kampaamoon. En ole koskaan käynyt kampaamossa asiakkaana.