Faith

Vastaan.

Periaatteessa ymmärrän sen perustelun, että on vain niin karmeita rikoksia, että vain kuolemanrangaistus on riittävä, mutta pidän sitä kuitenkin liian rajuna.

Lisäksi, sitä riskiä ei voida yhteiskuntana ottaa, että tuomio on virheellinen, mutta se huomataan vasta kun tuomittu on jo kuollut. Eli se peruuttamattomuus kauhistuttaa. Yhdysvalloissa kuulemma on teloitettu myös esim. älyllisesti kehitysvammaisia ihmisiä, joiden vamma jostain syystä on jätetty huomiotta oikeusprosessissa tai sitä ei ole tunnistettu. 

Palstan "jouduin näkemään nälkää kylässä" -kauhujuttujen takia olen päättänyt että jos menen kylään, varsinkin jonkun mökille josta ei helposti pääse kauppaan, otan mukaan sellaisenaan syötävää ruokaa varmuuden vuoksi. Vaikka roiskeläppäpizzan ja myslipatukoita. Olen niin vieraskorea etten kehtaisi sanoa mitään tai mennä omin päin keittiöön etsimään ruokaa.

Siinähän se on, että altistaminen tuottaa hyviä tuloksia vain, jos se johtaa myönteisiin tai edes neutraaleihin kokemuksiin. 

Ehkä kannattaa  lähteä liikkeelle aivan minimaalisista altistamisista? Siis että menee lyhytkestoisiin sosiaalisiin tilanteisiin, joissa todennäköisesti kaikki menee hyvin. Vaikka että menee kirjastoon ja kysyy jotain kirjastonhoitajalta tms. Jos vuorovaikutustilanne onnistuu joten kuten, siitä saa myönteisen kokemuksen ja muistijäljen aivoihin.

En ole vielä päättänyt. Yritän tehdä valinnan, koska ottelun seuraaminen on jännempää kun kannattaa jompaa kumpaa.

Saksan kansallislaulu kuulosti niin hienolta, kun yleisö lauloi mukana.

Sen että kasvimargariini vaihtaa olomuotoa kaksi kertaa kun sen yrittää sulattaa kuumaan kahviin: ensin se hajoaa pieniksi hitusiksi ja sen jälkeen alkaa kiinteytyä mönjäksi, erilleen kahvista. Se ei liukene!

Kuitenkin kun sekoitin joukkoon tomusokerin (olin tekemässä mokkapalan kuorrutetta) seos tasaantui ja sileytyi ihan oikeaoppiseksi koostumukseltaan.

Olen aiemmin aina käyttänyt leivontarasvana voita tai oivariinia, ja ne liukenevat kahviin.