Faith

Ymmärtääkseni sitä, että lapselle annetaan paljon vapautta, jotta hän oppisi oman kokemuksensa, myös virheidensä, kautta toimimaan järkevästi ja määrittämään omat rajansa. Ajatuksena lienee sekin, että lapselle kehittyy luottamuksellinen suhde vanhempiinsa, kun hänellä ei ole tarvetta salailla menemisiään ja kokeilujaan.

Toisaalta vanhemmat myös pääsevät helpommalla, kun ei tarvitse kysellä lapsen perään ja vahdata kotiintuloaikoja yms. niin paljon.

Saattaa kuulostaa hyvältä, mutta näen itse ongelmia vapaan kasvatuksen filosofiassa. Rajat ovat rakkautta. Lapsi / nuori ei yleensä ole kykenevä arvioimaan vaaroja, se tehtävä kuuluu mielestäni vanhemmille.

Olin lapsi 80-luvulla, ja silloin oli tullut juuri muotiin vapaa kasvatus. Omassa perheessäni oli "vanhanaikainen" kasvatus.

Jos voit käyttää maitotuotteita, niin kokeile tehdä soijarouheesta mesikämmenkastiketta eli lisäät kastikkeeseen sulatejuustoa.

Meidän ala-asteella 1980-luvulla oli silloin tällöin ruokana jauhelihakastiketta, jossa oli Mesikämmen-sulatejuustoa. Sitä kutsuttiin mesikämmenkastikkeeksi.

Mesikämmenkastike on hyvää sekä spagetin että perunoiden / perunamuusin kanssa. 

Runebergintortut, sacherkakku, klassiset omenaleivokset, pariisinleivokset.

Noista kaikkia muita olen onnistuneesti tehnyt itse paitsi kahta viimeistä. Tosin omenaleivoksille löytyy netistä lupaavan oloisia reseptejä, joten ehkä jossain vaiheessa kokeilen.

Onneksi tuota syyhyä on helpompi vältellä omilla valinnoilla.

Ja onneksi se ei aiheuta haju- ja makuaistin katoamista tai muuta yhtä ikävää.

Ihminen on arvokkaampi kuin eläin. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja puhalsi ihmiseen elämänhenkäyksensä.

Se, kumman kärsimyksen ajatteleminen satuttaa enemmän, ihmisen vai eläimen, on eri kysymys.

Minuun tiettyjen eläinyksilöiden kärsimys on koskenut enemmän kuin monen (aikuisen) ihmisen kärsimys. Tämä ehkä johtuu siitä, että eläin ei pysty käsittämään tilannetta, ei tunne toivoa, ei kykene suunnittelemaan olosuhteiden parantamista, ei pysty pakenemaan niitä mielessään kuten ihminen.

YouTubessa oli eräs masentunut, yksinäinen ja stressaantunut gorilla, joka asui etelä-korealaisessa eläintarhassa. Tilanne ahdisti minua hirveästi. Kun kuulin että gorilla on kuollut, olin surullinen ja toisaalta helpottunut. Vielä nytkin tunnen syvää surua ja tuskaa ajatellessani miten hirveä kohtalo sillä oli. Jostain syystä sellaisten ihmisten ajatteleminen, jotka ovat kärsineet ja kuolleet, ei aiheuta minussa näin voimakkaita surun tunteita.