Faith

Minusta Louis Theroux'n hyviä puolia on mm. se, että hän kestää kiusallisia tilanteita poikkeuksellisen hyvin. Sen takia hän pystyy tekemään haastatteluohjelmia esim. rikollisista ja "hankalista" ihmisistä. Hetkittäin hän vain tuijottaa hiljaa ja läheltä haastateltavaansa, jolloin tämä joutuu jatkamaan aiheesta kertomista. Kovin moni ei pystyisi tuollaiseen, minä ainakaan en.

Suorasanainen voi olla olematta "raju".

Voi ihan rationaalisesti miettiä, mitä pahaa siitä voi seurata, jos pitää oikeamielisesti puoliaan ja sanoo näkemyksensä suoraan, esim. vaatii sotkun aiheuttajaa siivoamaan itse jälkensä. Jos toinen suuttuu ja rupeaa hankalaksi (mitä yleensä ei tapahdu) niin ei sekään lopulta vaarallista ole.

Yksi haaste on siinä, että jos aiemmin on aina ollut epäoikeudenmukaisuuteen alistuva hissukka, ja sitten ryhdistäytyykin ja alkaa pitää puoliaan, niin jotkut tuttavapiiristä saattavat vastustaa muutosta ja yrittää kahta kauheammin pomotella. Ei noin varmaan usein käy, mutta se on mahdollista. Kannattaa silti aina jatkaa muutosta parempaan.

Tykkään ehkä eniten voista, kylmäsavulohesta ja kurkusta ruisleivän päällä. Lohi ja kurkku ohuina siivuina eikä leipäkään saisi mielellään olla kovin paksu.

Se mitä aloituksesi alkuosassa kerroit, kuulostaa ainakin hyvältä ja terveeltä. Miksiköhän juuri niissä tietyissä luovissa harrastuksissa olet sillä tavalla perfektionisti, että mieluummin jätät tekemättä ollenkaan kuin teet luomuksen, joka ei ole erinomainen sinun silmissäsi? Mikä siinä luovassa tekemisessä aiheuttaa muutoksen suhtautumisessa?

Minulla on ollut saman tyyppistä suhtautumista, ja olen huomannut sen vaikeuttavan ja joskus estävänkin luovuuteni toteuttamista ja lahjojeni käyttämistä.

Ajan mittaan olen tullut siihen tulokseen, että epätäydellinen luomus on sittenkin parempi kuin ei yhtään luomusta. Tietyllä tavalla kysyy nöyryyttä, että hyväksyy itseltään epätäydellisen luomuksen tai sellaisen, joka ei ainakaan vastaa omaa alkuperäistä visiota.

Suht yleistä tuo on kristittyjen keskuudessa eli ei mitenkään erityisesti katolilaisten tapa. Tunnen pari luterilaista kristittyä, joilla on sellainen rukousnauhan näköinen puinen ristiriipus auton taustapeilissä roikkumassa.