Faith

Suomalaiset yleensä ovat kyllä nöyrempiä ja vaatimattomampia kuin monen muun maan ihmiset. Jos suomalainen puhuisi suomalaisuudestaan samaan tyyliin kuin esim. tavallinen italialainen italialaisuudestaan, häntä pidettäisiin yltiöisänmaallisena sekä paheksuttaisiin monelta suunnalta (täällä Suomessa).

Minulla itsellänikin on taipumusta ihailla muiden maiden kulttuuriperintöä, kieltä, taidetta yms., ja melkeinpä vähätellä suomalaista. Vasta viime vuosina olen alkanut ymmärtää suomalaisuuden (tarkoitan nimenomaan kulttuuria ja historiaa, myös luontoa) hienoja ominaisuuksia sekä tuoda niitä esiin keskusteluissa.

Perus kohtelias pitää olla, vaikkei toisen ulkonäkö miellyttäisikään.

Vierailija kirjoitti:

Mä en kestä dystopioita, ja jostain syystä luen niitä silti. Richard Bachmanin (King tämäkin) Juokse tai kuole ja Pitkä marssi ovat jättäneet traumat.

Dystopiat ovat pelottavimpia minustakin. Niiden aiheuttama pelko on lähellä ahdistusta.

Hyvässä dystopia-tarinassa on epämääräinen maailmanlopun tunnelma. Sellainen tunnelma oli minusta Ira Levinin romaanissa Rosemaryn painajainen.

Leena Krohnin romaanin Ettei etäisyys ikävöisi toinen eli Katoamistarina (kirja sisältää kaksi tarinaa) on pelottava juuri sellaisella ahdistavalla tavalla. Siinä on maailmanlopun tunnelma. Sitä ei kai luokitella kauhuromaaniksi, mutta dystopia-tarina se on.

Ukko35 kirjoitti:

Faith kirjoitti:

"En ole ylpeä siitä", kun on tunnustanut jonkun vääryyden, jonka on joskus tehnyt. Miksi ei voisi suoraan sanoa "kadun sitä" tai "minua hävettää se nyt" tms.

Miksi pitäisi sanoa katuvansa tai häpeävänsä, jos ei niin tunne?

En minäkään ole ylpeä siitä, että kairasin naapurin lihavaa yyhoomammaa, mutta ei se kaduta tai hävetä silti.

Ei tietenkään pidä narrata, jos ei oikeasti koe tai tunne katumusta / häpeää, mutta ymmärtääkseni jotkut jotka tuntevat muuten vain korvaavat sen tuolla "en ole mitenkään ylpeä siitä..." -sanonnalla.

Ja tunsipa katumusta ja häpeää tai ei, minusta on jotenkin nurinkurista, että pitää erikseen kertoa muille, että EI ole ylpeä siitä... Yleensä tunnustus on nimittäin sen luontoinen, että on selviö, ettei henkilö siitä ainakaan ylpeä ole. Se takia tuntuu joskus, että sanonta on vain korvike sille, että reilusti tunnustaisi teon olleen väärin.

Gorilloista katselen kaikkein mieluimmin ohjelmia. Ne ovat niin inhimillisiä, älykkäitä ja lempeitä.

Karhujakin on mielenkiintoista seurata luontodokumenteissa.