Faith

Häpeä on todella laaja asia. Se on ainakin epäonnistumisen aiheuttama inhottava tunnetila, mutta silloin kun se on ongelma, se on levinnyt kattamaan pahimmillaan koko persoonan, minuuden. Häpeä liittyy nähdyksi tulemiseen, sen pelkoon. Häpeä saattaa olla vaivihkaa "päällä" koko ajan, jolloin se estää ihmistä toimimasta ja tavoittelemasta arvokkaina pitämiään asioita.

Tähän mennessä olen saanut häpeästä selville tämän verran. Aihe kiinnostaa minua, ja aion jossain vaiheessa lukea siitä psykologien kirjoittamia kirjoja. Esim. suomalainen Ben Malinen on kirjoittanut aiheesta kirjan Häpeän monet kasvot, jonka aion lukea.

Olen itsekin häpeäherkkä, vaikken kuvaisikaan sillä sanalla koko elämääni (siis liittyen tuohon ap:n mainitsemaan keskusteluun).

Pohjois-Euroopan maat ovat maailman parhaiten toimivia ja rauhanomaisimpia yhteiskuntia. Rationaalisessa tarkastelussa täkäläinen järjestelmä on siis paras: ei kumpaakaan äärilaitaa, vaan sopivasti aineksia molemmista. On hullun hommaa lähteä muuttamaan radikaalisti sellaista, mikä on todettu hyväksi.

Katsoin Ally McBealia. Minusta hän ei ollut tylsä, ärsyttävän neuroottinen kyllä, mutta haaveileva ja sellainen, ettei kauheasti välittänyt, mitä muut ajattelevat hänestä.

Siihen aikaan laihuus oli muotia, ja pakko myöntää että silloin nuorena itsekin ihailin vähän Allyn ulkonäköä ja tyyliä.

Kauheaa puhetta. Muistaakseni joku valtuutettu Tampereellakin sanoi jotain tuon kaltaista muutama vuosi sitten.

Ihmisroskaa ei ole olemassakaan, vaan kaikki ihmiset ovat arvokkaita.

Minua harmittaa, että olen niin introvertti. En siis näe muita ihmisiä "energiasyöppöinä", vaan näen sen niin päin, että itse olen vain poikkeuksellisen herkästi seurassa väsyvä ja koen sosiaaliset tilanteet usein kuormittaviksi. Tämä on harmillista eikä ole kenenkään syy, mutta silti fakta. Tästä itseni muistuttaminen auttaa.

En pakota itseäni sosiaalisiin tilanteisiin, vaan toimin voimieni mukaan, ja yleensä pyrin lähtemään kotiin ensimmäisten joukossa. Kun haluan kieltäytyä, vastaan kutsuihin vain, etten pääse.

Sukulaisia tapaan 1-2 kertaa vuodessa, yleensä mielellään pienissä erissä, eli suuria juhlia yms. en yleensä jaksa.