Faith

Hän saattoi krapula-ahdistuksessa kokea, että rupesit imuroimaan häntä kiusataksesi ja sitten hermostui äkillisesti? Krapulaanhan kuuluu joskus ahdistusta, epäluuloisuutta ja lyhytpinnaisuutta.

Joka tapauksessa hän teki väärin eikä minusta ole liiallinen reaktio säikähtää tuollaisesta.

Toivottavasti hän pyytää anteeksi ja ottaa opikseen.

Sain elämäni ainoan punkin syyskuun alussa vuosia sitten. Viime kesänä lämpimät säät jatkuivat poikkeuksellisen pitkään, joten vieläkin jokunen punkki saattaa olla siinä kunnossa, että pystyy tarrautumaan ihmiseen.

Luontoasiantuntijoiltahan toki saisi luotettavamman vastauksen.

Ylpeys tarkoittaa minusta mm. ylimielisyyttä, sitä että luulee itsestään liikoja ja esim. sitä, ettei pysty myöntämään virheitään. "Hän on liian ylpeä myöntääkseen sen."

Joskus puhutaan ylpeydestä siinä mielessä ettei suostu vastaanottamaan esim. taloudellista apua. Silloinkin ylpeys on enemmän kielteisenä pidetty ominaisuus, koska on epärehellistä kieltää tosiasiallinen avuntarve ja sillä perusteella torjua apu. Eli vaikka omavaraisuuden säilyttäminen on monille kunnia-asia, kaikki tarvitsevat joskus apua, joten tässäkin yhteydessä ylpeys on sitä, että näkee itsensä muiden yläpuolella.

Kyllä ylpeys on enemmän kielteinen ominaisuus ja luonnehdinta.

Toisaalta joku saattaa näyttää ylpeältä, vaikkei oikeasti ole.

Vierailija kirjoitti:

14. Olen kysynyt ja hänet ei kuulema haittaisi pätkääkään, että anna tulla vaan vaikka heti. Tosin joskus olen sanonut vaatteista jotain, että voisiko hommata esim puvun kanssa paremmin istuvan päällystakin, että nykyinen on ihan liian iso ja vanhanaikainen. Kerran sitten kun taas sanoin, että en tykkää arvostelusta et olenhan minäkin arvostellut hänen vaatteitaan mikä ei ole ollut mukavaa. Että näin...

Ap

Pidän tuollaista ulkonäön kriittistä kommentoimista törkerönä ja loukkaavana käytöksenä.

Jotkut puolustelevat törkeröä käytöstään juuri noin, että "kyllä minullekin saa tehdä niin, antaa tulla vain". Esim. minä en kuitenkaan rupeaisi kommentoimaan toisen ulkonäköä takaisin (ja luultavasti se toinen tietäisi sen).

Viikonloput tuntuivat paremmilta, erityisemmiltä. Perjantaina iltapäivällä oli ihanaa ajatella, että seuraavina kahtena päivänä saa olla vapaasti aamusta asti. Suunnittelin tarkkaan mitä ruokaa teen viikonloppuna. Suunnittelen nytkin, mutta se ei tunnu yhtä erityiseltä.

Vihasin todella paljon aamuherätyksiä ja ulos kylmään lähtemistä työpäivisin, joten viikonloppuaamujen erityinen ihanuus johtui siitä kontrastista.