Faith

Kyllä se varmasti vaikuttaa eli saatan pohtia jotain ystäväni tekoa ja kannanottoa moraalisesti, joskus saatan haluta keskustella asiasta.

Ystäväni tietävät kantani esim. pettämiseen. Eli että vaatisin heitä tunnustamaan sen puolisolleen. Ehkä he sitten eivät kertoisi minulle, jos pettäisivät – eivät saisi minusta henkistä tukijaa, ymmärtäjää.

Minusta tuo kuulostaa enemmän kielteiseltä suhtautumiselta kuin kiinnostukselta. Tai sitten työkaverimies ei vain osaa näyttää kiinnostustaan oikealla tavalla.

Se että on tasainen ok-tunnetila ei ole vaarallista tai merkki, että jotain on vialla. Ehkä vaikeiden kokemusten ja voimakkaiden kielteisten tunteiden jälkeen olet nyt jonkinlaisessa vakauttamisvaiheessa: mielesi suojelee sinua ääritunteilta, että pääset kiinni arkeen mahdollisimman hyvin?

Koko instituutio pitäisi lakkauttaa. Se ei ole pelkästään turha, vaan myös totuutta vääristävä.

Vierailija kirjoitti:

Toki voit tehdä suunnitelmia ja sopimuksia miehesi kanssa vetovastuusta ja työnjaosta, mutta pidä mielessä, että mikä tahansa sopimus saattaa romahtaa millä hetkellä hyvänsä. Lapsi saattaa olla sairas, sinä tai miehesi saatatte sairastua, teille voi tulla ero, mies saattaa luistaa sopimuksista. Mikä tahansa on mahdollista, ja sun täytyy olla valmis ottamaan 100 % vastuu lapsesta siinä tapauksessa.

Tällainen asennoituminen on viisas, ja se koskee kumpaakin puolisoa. Sekä vaimon että miehen on hyvä muistaa, että sopimukset saattavat rikkoutua tai äärimmillään toinen saattaa vaikka kuolla. Kukaan meistä ei hallitse elämää 100%, eivät miehet eivätkä naiset.