Faith

Minun alkaa usein tehdä mieli ruokaa, jota näen ihmisten syövän elokuvissa yms. ja silloin tällöin toteutan mieliteon. Tämä on tietenkin suht tavallista, mutta näen tässä aika paljon vaivaa.

Esim. kerran näin perheen syövän herkullisen näköistä nuudelikeittoa korealaisessa kauhuelokuvassa. Pausetin elokuvan ja tutkin tarkkaan, mitä aineksia keitossa näkyy olevan. Seuraavana päivänä ostin ainekset ja kopioin keiton parhaan kykyni mukaan.

Kuulostaa hyvältä! Olen kuullut muuallakin kehuja tästä sarjasta. Täytyy harkita Netflix-tilauksen jatkamista.

Vierailija kirjoitti:

Aika karua.

Mutta tuo tyyppi näyttää ottavan tuon ihan hyvin.

Jos tuon kasvopuolikkaan päälle vetäisi jonkun sideharsovirityksen, en usko että ihmiset edes niin hirveästi tuijottaisi. Tai ainakaan eivät olisi kauhuissaan, ajattelisi vaan että käynyt joku onnettomuus.

Haastattelujen yms. perusteella vaikuttaa, että ihmiset sopeutuvat tosi rajuihin, ulkonäköönsä vaikuttaviin vammoihin yllättävän hyvin yleensä, eli ei kevyesti tietenkään, mutta yllättävän hyvin. Moni kertoo löytäneensä kokonaan uudenlaisen suhtautumisen ulkonäköön(sä). Muut ihmiset voivat omalla suhtautumisellaan tehdä kokemuksen vaikeammaksi tai helpommaksi.

Olen pitänyt ristiä kaulassani ollessani sosiaalialan työpaikoissa, myös sellaisessa paikassa, jossa työntekijät eivät saaneet puhua uskonnollisesta vakaumuksestaan asiakkaille. Ristikoru näemmä kuitenkin sallittiin, kun kukaan ei sanonut siitä mitään.

Ei todellakaan ole syytä. Ja jos haluaa yhteiskunnan talouden kannalta ajatella, niin sitä halvemmaksihan sairaus tulee, mitä varhaisemmassa vaiheessa sitä päästään hoitamaan.

Minulla on MS-tauti, ja hoidan terveyttäni tarkkaan enkä arastele varata lääkäriaikaa tarvittaessa. Ajattelen aina, että se vasta kalliiksi tulisi, jos laiminlyöntien takia joutuisin lopulta laitokseen tai pitkäksi aikaa sairaalaan.

edit: Sen verran tarkennan kommenttiani, että tietenkään laitokseen vaikka MS-taudin takia joutuminen ei ole omista laiminlyönneistä johtuvaa, mutta sitä parempi, mitä varhemmin tarttuu ongelmiin ja mitä pitempään pystyy elämään omillaan.