Faith

Kyllä se on noin, että yllätyksenä tuleva nuoruusiän alzheimer on äärimmäisen harvinainen. Tarkistin asian äsken, kun täällä oli toinenkin ketju aiheesta.

On sukuja, joissa on alzheimer-geeni, joka periytyy 50% todennäköisyydellä ja yleensä puhkeaa kantajillaan taudiksi sukupolvi sukupolvelta nuorempana ja nuorempana, eli periytyvyys toimii samalla logiikalla kuin huntingtonin taudissa. Nykyään noihin sukuihin kuuluvat ovat lapsuudesta lähtien tietoisia riskistään.

Ehkä ääni kuuluu vain talon rakenteista tai sitten jotkut naapuruston lapset kävivät koputtelemassa.

Kerrostalossa asumisessa on kyllä sekin hyvä puoli, ettei kukaan pääse koputtelemaan ikkunoihin.

Kai se voi olla, mutta taitaa olla hyvin epätodennäköistä. Jos lähisukulaisilla on ollut nuoruusiän alzheimerintautia, todennäköisyys on suurempi, koska muistaakseni kyseisen tautimuodon aiheuttaa yksi geenimuunnos.

Minä tapailen välillä sanoja, eli en saa puhuessani heti oikeaa sanaa sanottua, mutta toisaalta minulla on ollut tätä teini-iästä asti. Lisäksi olen huomannut muillakin ikätovereillani sitä enkä pidä sitä sairaalloisena.

Tykkään monista jouluruoista, mutta en läheskään kaikista.

Mm. lanttulaatikko, sienisalaatti, karjalanpaisti, taatelikakku, joulutortut ja riisipuuro ovat hyviä.

Yksi lempielokuvistani on tanskalainen Rakastan sinua ikuisesti (2002), jossa on niin raju jättämiskohtaus, etten ole pystynyt katsomaan sitä enää toista kertaa.

Keski-ikäinen perheenisä ilmoittaa jättävänsä vaimonsa toisen naisen takia ja alkaa keräillä kamojaan, ja vaimo kulkee perässä ja itkee ja rukoilee miestä jäämään. Kohtaus on niin hyvin näytelty, että siihen eläytyy "liian" hyvin.