Faith

Amishit tekevät paljon ruumiillista työtä, oleilevat perheenjäsentensä ja sukulaistensa kanssa, käyvät kirkossa sekä syövät tukevaa luonnollista ruokaa.

Ap:n kysymykseen en osaa vastata, koska en ole lukenut noita romaaneja.

Lukisin noista kuvauksen perusteella mieluiten Pauliina Rauhalan tai Katja Ketun romaanin.

Katja Ketun Rose on poissa kuulostaa eniten siltä, että tarinassa on mysteeri, johon haetaan vastauksia. Siksi ehkä lukisin mieluiten sen.

Minusta mysteerittömät tarinat ovat yleensä tylsiä.

Näin unta, että olin muuttanut ankean betoniviidakon keskelle kerrostaloon. Oli yö ja katselin ikkunasta vastakkaisen talon ikkunoita, joista suurin osa oli pimeänä, mutta osassa vielä valot paloivat. Tunnelma oli surumielinen.

Myöhemmin samana yönä menin kerrostalon ala-aulaan, jossa oli yleinen keittiötila. Siellä tuoksui vastapaistettu leipä. Työpöydällä oli uuniritilöitä, joilla oli tuoreita sämpylöitä liinan alla. Minulle oli epäselvää, toimiko kerrostalomme ala-aulan keittiö leipomona öisin, ja siten sämpylät olisi tarkoitettu myyntiin, vai saiko niitä kuka vain asukas ottaa... 

Otin sämpylöitä lautaselle ja jääkaapista voita. Toimin nopeasti, ettei muita asukkaita ehdi tulla aulaan samaan aikaan. Kiirehdin takaisin omaan asuntooni syömään.

Suomalaisista mm. Raisa Räisäsen, reumasairaalasta kadonneen Aili Sarpion, sen nunna Elisabethin sekä Hgin keskustasta kadonneen Birgitta Silanderin tapaukset ovat tosi mystisiä.

Ulkomaalaisista on mieleen jäänyt brittiläinen Claudia Lawrence sekä nuori amerikkalaismies, joka valvontakameroiden materiaalin perusteella meni yökerhoon, muttei ikinä tullut sieltä ulos. En muista hänen nimeään.

En kehtaisi, mutta kehtaisin kysyä.