Faith

Katson kauhuelokuvia (huom. en tarkoita väkivaltaelokuvia; niitä en edes lue kauhuelokuvien joukkoon), vaikka välillä ne saavat minut pelkäämään vähän. Se on myönteistä pelkoa eli pelkoa, jonka itsekin tiedän olevan irrationaalista.

Katsoin hiljan todella pelottavaksi mainitun kauhuelokuvan Hereditary. Hetkittäin en pystynyt edes hengittämään ja järkytyksen kyyneleet nousivat silmiini, kun se oli niin karmea, mutta minua itseänikin nauratti oma reaktioni.

Hallittu kauhu ja pelko (eli aidot kauhukokemukset tilanteissa joissa kokija tietää, että todellista vaaraa ei ole) parantaa alustavan tutkimuksen mukaan kykyä käsitellä tunteita ja suhteuttaa niitä. Tässä artikkeli aiheesta: https://digest.bps.org.uk/2018/10/31/deliberately-scaring-ourselves-can…

Tuo ei ehkä päde kaikkiin ihmisiin. Jos kokee kauhuelokuvien katsomisen vastenmieliseksi tms., ei kannata katsoa niitä.

Tykkään ja olen samaa mieltä Petersonin psykologisesta perusteesistä. Nähdäkseni se on, että sekasorto ja kaaos tekee ihmisen ahdistuneeksi ja toimintakyvyttömäksi, ja että kognitiivinen epä-/järjestys heijastuu ympäristöön sekä päinvastoin. Sen takia muutos parempaan lähtee yksinkertaisista tavoista tuottaa järjestystä arkeen ("clean up your room...").

Tykkään myös hänen terveen järjen suhtautumisestaan biologiaan perustuviin faktoihin, esim. että sukupuolia on kaksi, ja sitä myöten on järjetöntä keksiä uusia sukupuolipronomineja (zir, zer... vai mitä ne olivatkaan englannissa) ja vieläpä vaatia muitakin muuttamaan kielenkäyttöään tuollaisen postmodernin ajattelun mukaiseksi.

Olen Petersonin kanssa samaa mieltä myös sananvapauden tärkeydestä.

Minua harmittaa se, että Peterson puhuu runsaasti Ra.amatusta ikään kuin se olisi verrattavissa myytteihin ja satuihin. Hänen lähestymistapansa Raa.mattuun, sen ihmisiin ja tapahtumiin sekä kokonaissanomaan, on allegorinen ja arkkitypologinen, ei-lihallinen. Jos Petersonin puheita kuuntelee olettaen hänen olevan kri.stillinen apologeetta (kuten toisinaan kuulee häntä tituleerattavan), ajautuu harhaan.

Olen joissain muissakin asioissa eri mieltä hänen kanssaan, mutta tuossa se tärkein.

Elämäntyyli, jossa ei pyritä haastamaan itseä.

Pirkka-Pekka Petelius. En ole koskaan nähnyt häneltä sketsiä, jolle en olisi nauranut. Ja ne naurattavat vieläkin, yli 20 vuoden jälkeen: omituinen höpöttäjä, Keijo Kirkuja, Kyllikki&Johannes, apuva-ukko...

Monet Raamatunopettajat arvelevat Je.esuksen kuolleen n. 33-vuotiaana.