Faith

On perusteetonta väittää, että kehitysvammaisista kertovan ohjelman katseleminen on kehitysvammaisille nauramista. Mitä tahansa ohjelmaa voi katsoa eri motiiveista.

Ehkä työkaverisi projisoi sinuun omia motiivejaan. Ts. hän katsoisi ohjelmaa pilkallisista motiiveista ja olettaa muiden olevan samanlaisia.

Vastaan kiitokseen useammin kiittämällä kuin sanomalla "olehyvä". Kyse ei ole siitä, etten kokisi "olevani kiittämisen arvoinen" tms., vaan "olehyvä" ei sanana jostain syystä tunnu luontevalta minusta.

Joskus vastaan "ei mitään", jos joku kiittää minua kohteliaasta pikku vaivannäöstä. Se tarkoittaa samaa kuin "eipä kestä", mutta on vähemmän muodollinen. Myönnän, että "ei mitään" on vähän hölmö vastaus, mutta sanonkin niin vain nopeissa, ohimenevissä tilanteissa, kun olen omissa ajatuksissani ja jotain pitää vastata.

Kerran 80-luvulla jouluaattoaamun lastenohjelmissa tuli lyhyt piirrosanimaatioelokuva, jossa oli köyhä kylä joka näki nälkää. Kylän halki kulki taikuri tms., joka antoi jollekin muorille puurokattilan, joka alkaa itsestään keittää puuroa, kun sanoo tietyt taikasanat, ja lopettaa keittämisen, kun sanoo toiset taikasanat. Taikurin lähdettyä muori sanoi innoissaan taikasanat, ja kattilasta riitti puuroa kaikille. Mutta muori oli unohtanut sanat, joilla kattila lopettaa keittämisen. Lopussa kylä tulvi puuroa.

Odotin vuosia, että elokuva tulisi uusintana jouluna, mutta aina jouduin pettymään.

Lapsuuteni lempipiirretty oli kyllä Disneyn Tuhkimo, ja se on edelleen suosikkini.

Kun olin jo aikuinen, tv:stä tuli kerran joulun alla ihana H.C. Andersenin satuihin perustuva piirrossarja. Sadut oli kauniisti piirretty ja koskettavasti kerrottu.

Täydellisiä ihmisiä ei maailmassa olekaan. Minusta kannattaa pyrkiä eroon tuollaisesta sanojen käytöstä, vaikkei sitä tarkoittaisikaan kirjaimellisesti. Kaikissa on hyviä ominaisuuksia, mutta myös huonoja piirteitä, epäonnistumista ja rikkinäisyyttä. Kaikkea ei näe ulospäin, ei hyviä eikä huonoja puolia. Itsensä vertaileminen toiseen ei kannata.

Tutkijoiden mukaan Disney-elokuvien kielteinen mielikuva työnteosta kytkeytyy nimenomaan kielteisiin mielikuviin johtajista / työnantajista, jotka elokuvissa esitetään petollisina ja manipulatiivisina.

Tuo pitää kyllä paikkansa, ja minusta sitä oikein alleviivaa se, että ainoa myönteinen mielikuva työnteosta Disney-elokuvassa on se Lumikki-elokuvan kohtaus, jossa seitsemän kääpiötä työskentelevät kaivoksessa superiloisina ja ahkerina laulaen "Ain' laulain työtäs tee..." – kokonaan ilman johtajaa / työnantajaa!

Disney-elokuvat viestivät siis vahvasti, että ongelma on nimenomaan työnantajissa :D