Faith

En haluaisi.

Vilkkaampaa ja syvällisempää keskustelukulttuuria mm. arvokysymyksistä kyllä kaipaisin Suomeen. Katselen välillä netistä brittiläisiä ja yhdysvaltalaisia ajankohtaisia keskusteluohjelmia (esim. BBC:n Question Time ja The Big Questions) ja toivon, että Suomessakin olisi sellaista. Ohjelmissa on vieraina poliitikkoja, aktivisteja ja tutkijoita yms., sekä yleisö, joka esittää kysymyksiä ja usein haastaa ja hiillostaa heitä voimakkaasti.

Yllättävä valinta tuo Darude, hyvällä tavalla! Mielenkiintoista kuulla, millainen kappale tulee olemaan.

Tuota HS:n juttua en ole päässyt lukemaan, mutta pari muuta netistä löytyvää Katriina Huttusen kirjoittamaa tekstiä olen lukenut.

Hänhän ei ole toimintakyvytön (on kirjoittanut lapsensa kuolemasta kirjankin), vaan elää ja toimii "surun sisällä".

Minulle tuli vaikutelma, että hän itsekin ehkä ymmärtää, ettei ystäville ja tuttaville oikein jää oikeaa suhtautumistapaa. Hän kirjoittaa minusta juuri siitä, että surun sisälle muilla ei ole pääsyä. En tiedä, ymmärsinkö oikein.

Näin omituisen painajaisen. Olin pikkusiskoni kanssa lapsuudenperheen kodissamme. Oli ilta, ja juttelimme ja makoilimme vanhempiemme isolla sängyllä. Minun paikaltani oli näkymä eteiseen ja siellä raollaan olevan välioven kautta hämärään ulkoeteiseen. Näkymä puistatti minua vähän ja ajattelin, että kävisin sulkemassa välioven. En kuitenkaan käynyt. Ajattelin että on hölmöä pelätä moista. Sammutimme valot ja kävimme nukkumaan.

Vähän ajan päästä avasin silmät ja katsoin eteiseen: välioven rakosesta näkyi, että ulkoeteiseen oli ilmestynyt korkea, ihmisen kokoinen kipsienkeli. Suljin silmät peloissani. Jonkin ajan kuluttua avasin taas silmät, ja nyt hämärässä ulkoeteisessä näkyi toinen, pienempi kipsienkeli. Kurottaessani näin, että korkea kipsienkelikin oli edelleen ulkoeteisessä, mutta siirtynyt eteenpäin.

Ajattelin kauhuissani, että ulkoeteisessä on joku joka asettelee sinne kipsienkeleitä ja siirtelee niitä. Siihen uni päättyi.

Jos se määritellään laajasti ja lievästi ("et sinä oikeasti noin tunne"), olen varmaan joskus joutunut.

Jos se määritellään tiukasti eli että systemaattisesti ja pitkäaikaisesti sekä tarkoituksella harhaanjohtaen joku on yrittänyt uskotella että esim. olen vain kuvitellut jonkin todellisen tapahtuman, niin en tietääkseni ole joutunut.

Katsoin äskettäin tämän englanninkielisen videon, jolla psykologi määrittelee gaslighting-termiä: