Faith

Raskainta oli kenkien ja ulkovaatteiden pukeminen (ei siis ollut kovin raskas päivä kaikkiaan).

Kivointa oli ruokaostoksilta kotiin palaaminen ja ruoanlaiton aloittaminen.

Ihan mukavaa aikaa. Kävin yläastetta ja myöhemmin lukiota. Vietin hyppytunteja kirjastossa jännitysromaaneja lukien ja irtokarkkeja syöden.

Silloin suvaitsevuus, avaramielisyys ja ns. pehmeät arvot kuuluivat jo suomalaisen kulttuurin valtavirtaan, mutta vielä ei ollut menty tähän nykyaikaiseen ultraliberaaliin ja postmoderniin ajatteluun, jossa kyseenalaistetaan kaikki järjettömyyteen asti.

Kansainvälisyyttä ja arvokeskustelua peräänkuulutettiin silloin koko ajan mediassa. Kettutytöt ja kasvissyönnistä puhuminen kuuluivat tuohon aikakauteen, siis kasvissyönnistä tuli silloin valtavirrassa keskusteltu juttu. Rupesin itse kasvissyöjäksi alkuvuonna 1998.

TV-ohjemista tulee mieleen Jyrki ja Kauniit ja rohkeat, joita katsoimme koulun jälkeen. Myös Salaiset kansiot ja Rooman sheriffi yms.

Nettiä en vielä ollut alkanut käyttää. Jotkut koulukaverini käyttivät jo.

Olin alkanut kiinnostua yhteiskunnallisista asioista ja luin aika paljon, hain tietoa ja erilaisia näkemyksiä kirjoista ja lehdistä. Seurasin tv:n ajankohtaisohjelmia, erityisesti kun aiheena oli jokin arvokysymys.

Jos on tekemässä väitöskirjaa, niin silloinhan jo on maisteri? Mitä oman alan muut maisterit tekevät?

Todella paljon, jos mökiltä ei pääse kauppaan.

Annoksia täytyy myös vahtia hieman, ettei kukaan ota jättiannosta ja siten joku jää ilman. Sen takia olisi parempi, jos ruoan jakaisi jokaisen lautaselle ennen syömisen aloittamista.

Vierailija kirjoitti:

Kokemus voi olla myös visuaalinen, jotkut tykkäävät esimerkiksi seurata käsien liikettä. Kaikki ei ole äänestä riippuvaista.

Hyvä esimerkki tuo käsien liikkeet. Ääni ei siis ole edes välttämätön.