Faith

Onko sinulla henkisiä ominaisuuksia, joiden ajattelet olevan inhottavia vai miksi ajattelet noin? Jos tuo on irrationaalinen pelko, eli et itsekään osaa perustella sitä järkevästi, vaan ajatuksesi aina vain alkavat kulkea tuollaisia reittejä, keskusteluterapia voisi auttaa.

Keskimääräistä korkeampi älykkyys korreloi sellaisten persoonallisuuden piirteiden kanssa, jotka voivat selittää pitkäaikaista sinkkuutta, esim. älykäs on tutkitusti kriittisempi. Eli ainakin tällaisen mutkan kautta ap:n pohdinnat voivat pitää paikkansa.

Vielä kiinnostavampaa minusta on pohdinta, ovatko tietyt persoonallisuuspiirteet laajemmin keskimääräistä yleisempiä pitkäaikaisilla sinkuilla. Luin äskettäin Psychology Today -lehden artikkelin pitkäaikaisten sinkkujen (myös elämänmittaisten sinkkujen) persoonallisuuspiirteistä. Sinkkunaiset mm. olivat optimistisempia ja kokivat enemmän henkistä kasvua elämän varrella kuin naimisissa olevat naiset keskimäärin.

Merkittävä ero oli siinä, onko sinkkuna eläminen ok sinkulle vai kokeeko hän sinkkuutensa itsetuntoon vaikuttavaksi ongelmaksi. Pitkäaikaiset sinkut, joille sinkkuus oli ok ja jotka eivät pelänneet sinkkuna pysymistä tulevaisuudessa, saivat persoonallisuustutkimuksista tuloksia, jotka ennustavat henkistä hyvinvointia: mm. korkea avoimuus, alhainen neuroottisuus, korkea tunnollisuus, korkea sopuisuus.

https://www.psychologytoday.com/au/blog/living-single/201902/the-person… .

Eivät unohdu, mutta siirtyvät tietoisuudessa taka-alalle.

Joskus joku hetki, lause, paikka, esine, kuva tms. saattaa tuoda vuosia aiemmin kuolleen ajatuksiin, mutta en silloin sure vaan enemmänkin siitä tulee sellainen haikea olo tai jopa hauskan muiston aiheuttamaa iloa, naurua.

Varsinkaan vanhoina kuolleita en oikein osaa surra, koska ajattelen että heidän oli jo aikakin siirtyä ajasta ikuisuuteen.

Nuorena kuolleita olen surrut ja itkeyt, mutta heidänkään kohdalla en niinkään sitä, että ikävöisin heitä takaisin, vaan minua saattaa järkyttää se tapa jolla he kuolivat ja ne tapahtumat jotka johtivat kuolemaan.

Raamatussa kuningas Daavid riutuu surussa, kun hänen sairas lapsensa tekee kuolemaa, mutta kun lapsi kuolee, hän alkaa välittömästi voida paremmin. Reaktiota ihmettelevälle palvelusväelle Daavid selittää vain, ettei kuollut voi tulla takaisin hänen luokseen, mutta hän aikanaan menee sinne, missä kuollut on. Ymmärrän mitä Daavid tarkoitti ja olen kokenut samoin.

Äitini ja isoäitini keittivät / kypsensivät uunissa munuaisia ruoaksi. Pahaa hajua voimisti tieto siitä, että se tuli munuaisista.

Pahoinpitely kuulostaa liian lievältä nimikkeeltä. Tuollainen voi varmaan olla hengenvaarallista, ja tekotapa on harvinaisen törkeä.